Jooga

Itämaisten harjoitusten, kuten joogaharrastuksen ja siihen liittyvän filosofian suosio on eräs ajanviete, joka parhaillaan valloittaa maailmaa yhä kiihtyvällä vauhdilla. Harrastusintoa vaikuttaa löytyvän varsinkin niiden ihmisten parista, jotka ovat enemmän taikka vähemmän kiinnostuneita myös uuden ajan henkisyydestä ja new age-liikkeen uskomuksista.

New age-liikkeessä ei kuitenkaan tyydytä vain joogaamiseen tai siihen liittyvien uskomusten edistämiseen. Niiden ohessa liike harrastaa myös kristinuskon perustotuuksien tahraamista joogan avulla. Tämä tehdään syöttämällä ihmisille oppia, jonka mukaan Jeesuskin olisi ollut ”joogi” ja viettänyt aikaansa idän uskomusten ja gurujen parissa. Vääristelyllä pyritään mitätöimään raamatun puhdas evankeliumi Jeesuksesta, suuntaamalla ihmisten ajattelutapaa enemmän idän uskontojen suuntaan. Päämäärä on sama kuin muissakin new age-opeissa; asettaa raamatullisen kristinuskon luotettavuus ihmisten silmissä kyseenalaiseksi.

Joidenkin teologien mukaan mystiikkaa pitäisikin tarjota myös uskoville, ainakin niille, jotka sitä elämäänsä kaipaavat - vaikkapa sitten ”kristillisen” joogan muodossa. Tällaisten lausuntojen tähden moni kristitty onkin jo löytänyt tiensä joogaharrastuksen pariin, pitäen sitä tavanomaisena liikuntaharrastuksena muiden harrastustensa joukossa.

On selvää, että joogan saadessa riittävää hyväksyntää kristikunnan parissa, myös new age-liikkeen suoltama harhaoppi joogaavasta Jeesuksesta on ennen pitkää helpompi omaksua: ”Jos kerran Jeesuskin joogasi, miksen sitten minä?” Tätä kautta väärä evankeliumi Jeesuksesta on vaarassa levitä yleisesti hyväksytyksi ”totuudeksi” myös kristittyjen parissa.

Joogan perusta on kuitenkin vankasti idän monijumalisissa pakanauskonnoissa, joita vastaan raamatun Jumala yksiselitteisesti on. Raamattu tekee selväksi, ettei Jumala tahdo ihmisten, varsinkaan omiensa olevan ”täynnä Idän menoa”. (Jes. 2:6) Tästä syystä Jumalan oma Poika, joka tuli maan päälle tekemään Isän tahdon, ei myöskään voinut olla joogi.

Joogamuotoja on lukuisia erilaisia, joista osa on fyysisempiä, toiset henkisempiä. Varsinkin liikunnallisia joogamuotoja suositellaan tänä päivänä kaikille, ikään tai elämänkatsomukseen katsomatta. Jokaisen joogalajiin liittyy kuitenkin aina myös filosofia tai aate, jonka juuret löytyvät pakanauskomuksista ja joka kulkee vääjäämättä joogaharrastuksen vanavedessä. Jo joogatunti itsessään aloitetaan tervehdyksellä, joka pohjautuu hinduismisin uskomuksiin ihmisen ”sisäisestä jumaluudesta ja kristustietoisuudesta”. Varsinaiset jooga-asennotkin ovat joko eläimille tai elottomille asioille, kuten taivaankappaleille tai hinduismin epäjumalille nimettyjä kunnianosoituksia ja kumarruksia.

Vaikka Jumala selvästi varoittaa epäjumalien, taivaankappaleiden ja esineiden kumartelusta monessakin kohtaa raamattua, on jooga siitäkin huolimatta otettu mukaan joidenkin seurakuntien harrastustoimintaan. Eräänkin kristillisen seurakunnan internet-sivuilla kerrotaan joogaretriitistä, jonka yhteisvetäjinä toimivat jooga- ja meditaatio-ohjaaja, pastori sekä psykoterapeutti. Useimmat joogaan hurahtaneet kristityt teroittavat retriittinsä tai harrastuksensa olevan ”kristillistä”. Nimityksen toivotaan luovan ”hajurakoa” uskovien harrastaman joogan ja itämaisen joogan välille. Jo tällaisten lisänimitysten keksimisen tulisi laittaa hälytyskellomme soimaan ja kertoa meille siitä, etteivät perusteet joogan harrastamiselle ole puhtaat Jumalan edessä. Susi ei muutu lampaaksi, vaikka se kuinka kietoutuisi lampaantaljaan. Emme voi nimityksiä vaihtamalla saada hyväksyntää asioille, joita Jumala ei sanassaan lainkaan tue. Itse asiassa hän jopa varoittaa meitä vääntämästä kirjoituksia kieroon ja sanoo: ”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi...” (Jes. 5:20)

Joogaan liittyy myös muita kyseenalaisia piirteitä, mistä syystä harrastusta on täysin mahdotonta kutsua Jumalan tahdon mukaiseksi ja ”kristilliseksi”.

Eräs tällainen piirre on oppi ihmiskehossa sijaitsevista ylifyysisistä keskuksista. Kyseinen oppi tulee suoraan pakanuskontojen ja new age-liikkeen opetuksista. Vaikka jooga-asennot vaikuttavatkin harjoittajaansa myös fyysisesti, niiden perimmäisenä tarkoituksena ei ole venyttely tai harjoittajansa notkeuden lisääminen, vaan henkisen olemuspuolen kehittäminen ja avautuminen kehon ylifyysisten eli henkisten keskusten kautta. Jokainen jooga-asana on suunniteltu kehittämään ja avaamaan jotain ”keskusta” ihmisessä. Tästä syystä jooga on aina myös okkulttinen harjoitus. Se on sitä siitäkin huolimatta, ettei sen harrastaja ole tietoinen joogan takana vaikuttavista tosiasioista. Joogaa on mahdotonta harrastaa vain liikunnallisista ja terveydellisistä syistä, vaikka jotkut niin väittävätkin.  ”Tunnit ovat joogaa kristityille, eivät kristillistä joogaa. Jooga on joogaa, ei sitä voi miksikään muuttaa”, on eräs kristillisen joogan ohjaaja itsekin todennut.

Uskovien on ymmärrettävä, että joogaan liittyy aina henkinen ja opillinen ulottuvuus, joka juontaa itämaiseen filosofiaan ja okkultismiin. Kristillisessä joogassa Pyhää Henkeäkin saatetaan kutsua ”korkeammaksi tietoisuudeksi”, joka on suoraan okkultismista ja pakanuudesta omaksuttu ilmaisu. Tämän kaltaiset puheet osoittavat, kuinka vieraat oppikäsitykset alkavat tahtomattammekin imeytyä kristilliseen uskomusmaailmaamme, vaikka kuinka pyrkisimme ”pitämään ajatuksemme Kristuksessa” koko joogaharjoituksen ajan, jos annamme ”pirulle pikkusormen”. Varsinkin Jeesuksen seuraajien olisi ymmärrettävä ja tunnustettava, ettei ole olemassa joogamuotoa, jota hyvällä omallatunnolla voisimme harjoittaa tai kutsua kristilliseksi. Jos liikuntaharrastuksemme muodostuu itämaisista jooga-asanoista tai muista kyseenalaisista harjoitteista, ei harrastus ole enää raamatullisiin raameihin sopivaa ajanvietettä tai tavanomaista venyttelyä, vaan pakanuskomuksiin liittyvää henkistä harjoitusta.

Edellä mainittujen asioiden lisäksi joogaan liittyy myös arkisempia ongelmatilanteita, joita emme ehkä aina tule ajatelleeksi.

Joogan taitajia katsotaan usein ihastellen, heidän taivutellessaan itseään mitä kummallisempiin asentoihin. Erityisesti länsimaissa harrastettavat joogalajit ovat varsin näytösluonteisia ja aistillisia laadultaan. Törmäsin internetissä kerran keskusteluun, jossa eräs henkilö valittelii puolisonsa seksuaalista hillittömyyttä. Hänen mukaansa puolison käytös johtui joogasta, jota tämä katseli televisiosta. Kyseistä joogalajia harrastetaan Suomessa hyvin yleisesti. Kyseinen keskustelupalstan tapauskin oli suomalainen.

Itsehillinnän menetys ei itseäni ihmetytä. Joogaa harrastetaan usein hyvin niukoissa pukineissa. Siinä on paljon asentoja, jotka suuntaavat huomion suoraan kehon eroottisiin alueisiin. Televisio-ohjelmissa tätä eroottisuutta vain tehostetaan, käyttämällä tietyntyyppisiä kuvakulmia. On myös suoranaisia asanoita ja joogamuotoja, jotka nimenomaan tähtäävät harjoittajansa seksuaalivietin lisäämiseen. Eräässä joogalajissa keskitytään jopa itse seksuaaliaktiin. Tässä joogassa ihmisiä kannustetaan usein myös vapaamielisiin seksikokeiluihin.

Jo pelkästään edellä antamieni esimerkkien valossa uskoville tulisi olla päivänselvää, ettei jooga voi milloinkaan olla kristillistä ja Jumalan mielen mukaista harrastusta.

Herran tahto on, että myös harrastuksemme vaihtuisivat henkisistä ja sielullisista harrastuksista hengellisiin ja muihin Jumalan mielen mukaisiin ajanvietteisiin ja harrastuksiin. Olen itse new age-vuosinani harrastanut sekä liikunnallisempaa että henkisempää joogan lajia, jonka metodit keskittyivät mielen alueen harjoittamiseen. Tultuani uskoon Herra kuitenkin johti minut vapauteen molempien joogalajien harjoittamisesta. Samaa suunnanmuutosta hän tahtoo ja odottaa jokaisen omansa kohdalla.

Meidän onnemme on siinä, että Jumalan oma rakkaus ajaa kaikkia totuudesta eksyneitä, luopuneita kuin myös kokonaan pelastumattomia ihmisiä väsymättömästi takaa omalla hyvyydellään ja armollaan. (Room. 2:4) Olemmehan kaikki olleet epäjumalanpalvelijoita ja ”isämme perkeleen lapsia” aina siihen hetkeen saakka, kunnes vastaanotamme Jeesuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajaksemme. Raamattu sanoo: Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. (Tiit. 3:3-7)

Tulimmepa uskoon millaisista lähtökohdista hyvänsä, uudestisyntymässä kaikki syntimme pyyhitään pois ja Isän ja Kristuksen Henki asettuu meihin asumaan. Tällöin Jumala armahtaa meidät, polkee maahan meidän pahat tekomme ja heittää syntimme meren syvyyteen. (Miika 7:19) Samoin hän kohtelee myös niitä, jotka jossain vaiheessa ovat lähteneet luopumuksen tielle, mutta tahtovat taas palata takaisin Kristuksen luokse.

Erään kerran näin lehdessä uutisen salakalastuksesta. Lehtijutun mukaan salaa kalastaminen on Suomessa jokaöistä puuhaa. Samanlaiseen salakalastukseen saatamme syyllistyä myös uskoontulon jälkeen, kalastellen joko omia tai toistemme jo anteeksiannettuja syntejä ”Jumalan kielletyiltä vesiltä”, vaikka Herra jo kerran heitti ne unohduksen mereen ja pystytti rannalle kyltin: ”Kalastus kielletty”. Siitäkin huolimatta syytökset ja epäluulot voivat seurata kintereillämme vielä seurakunnan keskelläkin, vaikka olisimmekin jo kääntyneet ja tehneet parannuksen vanhoista synneistämme.

Näin kävi Saulus Tarsolaiselle. Kun hän kääntymyksensä jälkeen yritti liittyä muiden joukkoon Jerusalemissa, toiset pelkäsivät häntä, eivätkä uskoneet, että heidän entisestä vainoojastaan olisi tullut Jeesuksen opetuslapsi. (Ap.t. 9:26) ”Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa... Mutta Herra sanoi hänelle: ”Mene, sillä hän on minulle valittu ase...” (Ap.t. 9:13-16)

Ovatpa rikkomuksemme olleet kuinka vakavia hyvänsä, Jumalan tahtona on koota kaikki ihmiset siipiensä alle niin kuin kanaemo poikasensa. 

Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niin kuin pilven ja sinun syntisi niin kuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut. (Jes. 44:22)

Moni uskovakin odottaa jo suurta lopun ajan herätystä ja sielujen satoa, joka täyttäisi kirkkosalit ja rukoushuoneet. Mutta ennen kuin Jumala ryhtyy käännyttämään new age-ihmisiä, okkultisteja ja muita syvissä vesissä kahlanneita ihmisiä sankoin joukoin Jeesus-tielle, Jumala saattaa tutkia myös omansa ”lampuilla kuin Jerusalemin miehet” (Sef. 1:12), koetellakseen ja nähdäkseen, hyväksyykö seurakuntakin nämä ”tummien vesien tulkit” omaan joukkoonsa. Sillä uskoontulomme jälkeen meidän ei enää tulisi tuntea toisiamme lihan mukaan, koska Kristuksessa olemme kaikki uusia luomuksia. (2. Kor. 5:16-17) Olkaamme siis tässäkin koetuksen kestäviä.

Emme myöskään saisi suhtautua uusiin tulokkaisiin kuin ”pappilan hätävaraan”. Vastasyntyneet karitsatkin olisi huolittava mukaan laumaan ja perheen arkeen alusta saakka. Näin he tuntevat olonsa tervetulleiksi ja alkavat juurtua yhä enemmän Kristukseen. Muussa tapauksessa seurakuntayhteydestä voi tulla pelkkää ”penkinpainajaista”.

Pahimmassa tapauksessa seinäkukkasiksi jäävät uskovat voivat vieraantua Jumalan perheväestä niin, että palaavat takaisin sinne, mistä jo kerran lähtivät.  On hyvä muistaa, että sielunvihollista Jeesuksen helmoihin juoksevat ”takinkääntäjät” eivät varmasti ilahduta. Sekin pyrkii saamaan menettämänsä ihmiset takaisin omaan leiriinsä. Siksi sielunvihollinen on aina valmis toivottamaan seurakunnasta lähteneet tai Kristuksesta erkaantuneet ”paluumuuttajat” takaisin luokseen.

Tästä syystä niin new age-liikkeestä ja maailmasta pelastuneet ihmiset - yhtä hyvin kuin takaisin Kristuksen armosuojiin palaavat eksyneet uskovatkin - tarvitsevat itsellensä uskovien yhteyden, jonka ilmapiiri tarjoaa alusta saakka sellaisen turvapaikan ja kodin, jonne he myös tahtovat jäädä. Vain siten vältämme sen, ettei paluu vanhaan vihollisleiriin enää edes houkuttele.