...sinä annat minun lamppuni
loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni. (Ps. 18:29)
Tänä päivänä olemme tilanteessa, jossa Jumalan oma kansakaan ei
välttämättä enää tunne kirjoituksia tai julista sitä. Sen tähden Herra
tahtoo muistuttaa meitä siitä, että ainoastaan Jumalan oma sana voi synnyttää
ihmisissä uutta. Eivät meidän sanamme mitään voi tehdä.
Tutustuin itse Jeesukseen ja raamattuun jo lapsena ja nuorena.
Alakoulu- ja murrosiässä luin raamatun testamentit ensimmäisen kerran läpi,
lukuun ottamatta joitakin sotakohtauksia ja nimilistoja. Paras ystävänikin oli
kirkkoherran tytär, jonka ansiosta myös pappisperheen "sisäpiiri"
tuli tutuksi. Teini-iässä käännyin kuitenkin Jeesuksesta ja kristinuskosta
pois, mutta palasin takaisin Jeesuksen luokse keski-iässä. Vuonna 2009 aloin
jälleen lukea raamattua. Etsikonaikani kesti pari kolme vuotta, jonka aikana
luin raamattua intensiivisesti kannesta kanteen. Jossain vaiheessa aloin
seurata myös kristillistä media- ja kirjatarjontaa. Silloin huomasin, että se
kristinusko, johon olin nuorempana sanaa lukiessani tutustunut, poikkesi
paikoin huomattavastikin siitä, mitä nyt näin ja kuulin ympärilläni. Aloin
huomata, että kristillisyyden sekaan oli kuluneen 25 vuoden aikana ujuttautunut
oppeja, jotka eivät perustuneetkaan raamattuun. Silloin Herra sanoi
minulle ensimmäisen kerran: kirjoita siis, mitä olet nähnyt. Tein työtä
käskettyä ja aloin ylläpitämään nettisivustoa, jossa ruodin kristinuskon sekaan
ujuttautuneita vääriä käsityksiä ja harhoja. Tämä tapahtui vuonna 2012.
Valitettava totuus on, että jo kerran uskoon tulleet Jumalan
lapset ovat alkaneet uudelleen tukeutua "heikkoihin ja köyhiin
alkuvoimiin". Siksi on tullut aika vartijoiden kohottaa pasuunansa ja
kajauttaa ilmoille varoitushuutonsa: on ensin kristikunnan aika herätä ja
palata takaisin juurillensa. Sillä ei tarkoiteta heprealaisten tai juutalaisten
tapojen omaksumista, vaan raamatun ilmoitukseen palaamista. Muussa
tapauksessa on vaarana, ettemme koskaan pääse perille asti. On otettava malka
ensin omasta silmästämme, vasta sitten näemme ottaa rikan veljemme
silmästä. (Matt. 7:5)
Huhtikuun alussa 2018 istuin viimeksi eräässä seurakunnassa,
kuunnellen puhujaa, jonka Herra oli lähettänyt varoittamaan uskovia
eksymyksistä. Samanlaisia varoitusääniä on kuultu jo kauan muidenkin
"pasuunoiden" toimesta; Herra ei tahdo omiensa nukkuvan tai vaikenevan
näistäkään asioista, sillä lopun aikojen viimeinen eksytys on oleva väkevä.
Usein se alkaa varsin vähäisestä hapatuksesta. Saadessaan kasvutilaa, se
kuitenkin leviää yhä laajemmaksi Jumalan sanasta lipsumiseksi. Tämä
"uuskristillisyyden" henki ja siihen liittyvät raamatunvastaiset
ilmiöt ja käytännöt vyöryvätkin vastaamme jo lähes kaikkialta.
Seurakunta on kautta aikojen pitänyt sille lähetettyjä
sanansaattajia halpana ja ottanut tavakseen kivittää Herran todelliset
profeetat. Nykyään tämä "kivittäminen" tulee esiin lähinnä
herjausten, vähättelyn tai jonkin muun pilkan tai vastustuksen muodossa. "Tulkaa,
lyökäämme hänet kielellä, älkäämme kuunnelko lainkaan hänen
puheitansa." (Jer. 18:18) Herran pitkämielisyys haluaa
kuitenkin odottaa, jotta ymmärtäisimme jossain vaiheessa elämäämme kääntyä
totuuteen - vaikka hänen lähettämänsä sanansaattajat joutuisivatkin
kivitettäviksi sitä odotellessa. Hän on kuitenkin itse luvannut valvoa
sanansa toteutumista. Toisinaan näiden tulosten ja muutosten odottamiseen voi
kulua vuosiakin. Profeettojen ensisijaisena tehtävänä on ymmärtää
raamatusta, kuinka Herra on toiminut historiassa ennen ja pitää kansa kiinni
Jumalan sanassa ja totuudessa omana aikanamme, kaikesta vastustuksesta ja
naurusta huolimatta. Ilman
Herran sanansaattajia kansa villiintyisi kokonaan.
Itsestämme ja kutsustamme riippuu, kuinka ”muurin korjaukseen”
osallistumme; teemmekö työtä ehkä suurella innolla, tai vain oman talomme ja
piirimme puolesta. Vai haluammeko toimia niin kuin tekoalaisten ylhäiset, jotka
eivät niskaansa notkauttaneet Herransa palvelukseen. Mutta niin kuin
Nehemiankin aikana, työ on tänäänkin yhtä suuri ja laaja; ja mekin olemme
muurilla yhtä hajallamme, kaukana toisistamme. Muurinkorjausta on kuitenkin
tarjolla kaikille, jotka uskovat, että tuhkaläjissä lojuvat poltetut kivet
voidaan vielä tehdä eläviksi. (Neh. 3-4) ...ole luja maan koko
kansa, sanoo Herra, ja tehkää työtä, sillä minä olen teidän kanssanne, sanoo
Herra sebaot. (Hagg. 2:4)
Olemme varmasti kaikki enemmän taikka vähemmän vajavaisia siinä,
kuinka Jumalan sanaa tulisi ymmärtää. Erehdymme kaikki jossain määrin, sillä
Jumala ei suo kenellekään "erehtymättömyyden manttelia". Sellainen
tietämys tekisi meistä hyvin ylpeitä sekä riippumattomia Jumalasta ja muista
uskovista. Raamatun mukaan me kaikki hairahdumme monessa kohdin. (Jaak.
3:2) Kuitenkin jokaisen vähänkään raamattuaan
tuntevan rehellisen uskovan on tunnustettava, että kaikenlainen
"korvasyyhy-teologia" ja vapaamielisyys on ottanut otteensa yhä
useammasta uskovasta, myöskin meillä Suomessa. Yhä useammin ihmisille - niin
uskoville kuin uskosta osattomillekin - tahdotaan ”saarnata” vain omia
kokemuksia ja elämyksiä, sekä nostattaa tunnelmaa musisoimalla. Laulunsanojen,
omien itseilmaisutaitojen, kykyjen, mielipiteitten tai kokemusten uskotaan
tuovan ihmisiä uskoon paremmin kuin raamatun siteeraamisen.
Kuka muu kuin sielullisuuden isä; sielunvihollinen itse, voisi
olla tällaisen aatteen takana? Mitkä muut kuin sielunvihollisen omat voimat
voisivat olla tällaisen suuntauksen taustavaikuttajana, joka tahtoo pyyhkäistä
Jumalan omat sanat pois uskovienkin puheenvuoroista ja nimittää niitä
”raamatunlauseiden turhaksi saarnaamiseksi ja viljelemiseksi”?
Olemmeko ehkä unohtaneet evankeliumin tarkoittavan koko
evankeliumikirjaa, sen alusta loppuun saakka, mukaan lukien vanhan testamentin
ennustukset Kristuksesta? Olemmeko unohtaneet, että raamatun mukaan Jumalan
sana on kokonansa totuus ja tarkoitettu meille opiksi, ojennukseksi, hyödyksi
ja varoitukseksi kaikkina aikoina? Tai ettei taikuuden syntiä ole vain
äärikarismaattiset ilmiöt, satanismi tai okkultismin tietoinen harrastaminen,
vaan kaikenlainen tottelemattomuus Jumalan sanalle?
Pasuunoiden varoitusäänistä huolimatta liberaali ja muunlainen
suunnanmuutos on nähtävissä ja kuultavissa jo kaikkialla kristikunnassa.
Oikeinko siis ovat okkultistit ennustaneet, ettei raamatullinen kristillisyys
porskuttaisi maailmassa enää 20 vuotta kauempaa..?
Niin tai näin, totuus on, että ympäristön aiheuttama paine saa
monet uskovat pikkuhiljaa vaikenemaan, luopumaan uskosta tai mukautumaan
vallitseviin virtauksiin. Niitä, jotka vielä tahtovat totuutta julki tuoda,
pilkataan, nauretaan ja pyritään vaientamaan, jopa uskovienkin toimesta.
Kristinuskolle ja fundamentalismille naureskellaan yleisesti maailman ihmisten
parissa. Mutta missä vaiheessa fundamentalismista tuli kirosana myös uskovien
keskuudessa?
Kaikista oppierehdyksistämme huolimatta, Jeesuksella ei
välttämättä ole mikään kiire korjata asioita, jotka eivät riskeeraa pelastustamme
tai muita oleellisia asioita uskonelämässämme. Onhan hän itse
"opeista" tärkein. Niin kauan, kun fokuksemme pysyy Kristuksessa,
olemme siis vielä turvassa, vaikka uskoisimmekin jossain määrin väärin.
Liukuminen eksymykseen alkaa vasta, jos pääpaino Jeesuksesta siirtyy jonnekin
muualle, kuten vaikkapa siihen, että alamme luopua raamatun totuudesta, jotta
emme loukkaisi ketään "opillisesti". Jeesus ei kuitenkaan jättänyt
meille näin lepsua mallia. Hän ei itse tinkinyt sanasta tuumaakaan. Hän aloitti
usein puheensa sanoilla "niinkuin on kirjoitettu". Monet myös
loukkaantuivat häneen. Samoin tapahtuu myös tänään, kun hän ojentaa ihmistä
sanansa ja palvelijoittensa kautta.
Oppeja puntaroidessamme on hyvä muistaa, että jos samasta asiasta
tai raamatunkohdasta löytyy monta eri "totuutta" tai käsitystä - niin
kuin tänä päivänä usein löytyy - on selvää, että joku on erehtynyt. Käsityksiä
voi olla monia, mutta totuutta ei voi olla kuin yksi. Ei siis ihme, jos
maailmankin silmissä vaikutamme varsin "sekalaiselta seurakunnalta".
Sitähän me juuri olemme monine eri oppinäkemyksinemme ja kuppikuntinemme.
Jumala kuitenkin huolii palvelukseensa kaikenlaisia ihmisiä.
Niitäkin, jotka ovat ymmärtäneet sanasta vain vähän. Siksi ei ole olemassa yhtä
ainoaa oikeaa uskovan "prototyyppiä", jota Jumala pelkästään
käyttäisi. Kohtaamamme ihmisetkin ovat erilaisia. "Yksi pitää äidistä,
toinen tyttärestä". On myös hyvä muistaa, etteivät omat tai toisten
tehtävät Jumalan valtakunnan työssä välttämättä aina noudata sen seurakunnan
"politiikkaa", jossa käymme, tai niiden uskovien "linjaa",
joita tunnemme. Jokainen meistä omaa henkilökohtaiset taipumuksensa,
vahvuutensa ja kiinnostuksen kohteensa, sillä olemme kaikki yksilöitä.
"Valokin" lisääntyy meissä vasta vähitellen, vuosien
saatossa. Erilaisuutemme tulisikin nähdä seurakunnan voimavarana ja
rikkautena.
Työtoveruus uskonveljien ja –sisarten kanssa mureneekin vasta
silloin, jos sanan puhujat eivät enää mahdu samaan työryhmään vapaamielisempien
kanssa. Lopulta tulee aika, jolloin totuudenpuhujien suut tukitaan
kokonaan. Tämä kaikki on raamatussa ennustettu: ”Näin te joudutte
todistamaan”. Työyhteys voi tietysti katketa monesta muustakin syystä.
Raamatussa Barnabas olisi tahtonut ottaa mukaan Markuksen, mutta Paavali
ei. Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan... (Apt.
15:39)
Joidenkin mielestä ihmisille tulisi julistaa pelkkää armoa. Ennen
kuin itse nöyrryin tunnustamaan syntini Jumalan edessä, Herra joutui näyttämään
minulle näyn helvetistä. Kun myöhemmin vaikenin saamastani ilmestyksestä, sain
siitä häneltä huomautuksen. Kerran eräs uushenkisyydessä mukana oleva henkilö
sanoi minulle: "Jos kristityt oikeasti uskovat, että helvetti on
todellinen, olisi täydellisen rakkaudetonta olla kertomatta siitä muille."
Olen joskus miettinyt, miksei Jumala
lähettänyt omalle tielleni uskovaa, joka olisi kertonut minulle helvetistä.
Mutta kenet hän olisi lähettänyt? Sinutko? On vaikea lähettää ketään, jos
kukaan ei suostu koko totuutta kertomaan.
Raamatussa totuuden evankeliumi käsittää sekä lain että armon,
taivaan ja helvetin. Rakkaus ja totuus kulkevat aina käsi kädessä. Uskovina
meidän on hyvä muistaa, että totuutta Jeesus meidät lähetti kertomaan eikä
satuja. Olkoon siis sanan Herra itse kaikkien niiden
kanssa, jotka vielä tahtovat saarnata Jumalan omia sanoja. Herra itse heitä
vahvistakoon ja avatkoon ovia sanansa julistamiselle. Hän itse nouskoon
kaikkien niiden avuksi, jotka kaikesta vastustuksesta ja pilkasta huolimatta
tahtovat julistaa hukkuvalle maailmalle niitä sanoja, jotka yksin voivat tehdä
ihmiset vapaiksi.
Heitä raamattu muistuttaa ja
rohkaisee: ...ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee
evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti. (2. Tim. 4:5)
Herra sanoi minulle: "Sinä olet nähnyt oikein; sillä minä valvon sanaani, toteuttaakseni sen." (Jer. 1:12)
