Sananen ekumeniasta

Raamatun sanan mukaan tottelemattomuus Herraa kohtaan johtaa perikatoon.

Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: …Ettekö ota kuritusta varteen ja kuule minun sanojani? sanoo Herra… mutta tämä kansa ei ole kuullut minua. (Jer. 35:13, 16) Mene siis nyt ja kirjoita se tauluun heidän läsnäollessaan ja piirrä se kirjaan, että se säilyisi tuleviin aikoihin, ainiaan, iankaikkisesti. (Jes. 30:8)

Vuodenvaihteessa 2019 Herra sanoi: ”Kirkko tulee kulkemaan luopumuksen tiensä loppuun saakka.”

Vaikka kirkko instituutiona, niin kuin moni muukin kristillinen taho lopun aikoina, tuleekin jatkamaan raamatun sanasta luopumistaan, Herran tahtona on kuitenkin herätellä niitä yksilöihmisiä, jotka vielä ovat käännettävissä sanan väärentämättömään maitoon. (1. Piet. 2:2) Näin hengessään eksyväiset käsittävät ymmärryksen ja napisevaiset ottavat oppia.(Jes. 29:24)

…Kääntykää siis kukin pahalta tieltänne ja parantakaa vaelluksenne ja tekonne. (Jer. 18:11) Sillä Herra tulee kerran käymään tuomiolle kansansa vanhinten ja sen päämiesten kanssa. (Jes. 3:14) Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?... Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä", sanoo Herra... (2. Kor. 6:14-16, 17)

Olen itse tullut uskoon new age-liikkeen edustamista uushenkisistä ja okkulttisista käsityksistä. Nykyään erityisesti ekumenialiikkeessä mukana olevat ihmiset ajavat aktiivisesti erilaisten uskontojen ja uskomusten vuoropuhelua ja lähentymistä toisiinsa. Tämä pätee myös new age-liikkeen suhteen.

Kristinuskon ja raamatun valossa näiden kristinuskon edustajien ”naimahalukkuus” okkulttisen liikkeen kanssa on pelkästään käsittämätöntä. Tämä johtuu paitsi raamatun omista varoituksista vieraiden uskomusten suhteen, niin myös siitä, että new age-liikkeessä kristinuskoa pidetään yleisesti "koko ihmiskunnan henkisen kehityksen suurimpana jarruna”. Sen peittelemättömänä agendana on aina ollut raamatullisen kristinuskon syrjäyttäminen new age-liikkeen omalla henkisellä ja okkulttisella elämänkatsomuksella. Sen vuoksi yhdentymispyrkimykset tällaisen tahon kanssa, tai jonkin muun kristillistä totuutta vastustavan tahon kanssa, osoittavat kristikunnalta itseltään pahemman luokan hengellistä sokeutumista raamatun sanalle ja Jumalan tahdolle.

Kysymys kuuluukin, huomaavatko lähentymistä hierovat ekumeenikot lainkaan asiaan liittyviä sudenkuoppia? Sen enempää kuin niitä mahdollisuuksiakaan, joita vuoropuhelu toisuskoisten kautta heidän eteensä avaa?

Sen sijaan, että he toimisivat kohtaamilleen ihmisille Kristuksen lähettiläinä ja julistaisivat heille evankeliumia, he lyövätkin hynttyyt yhteen näiden ”kanaanilaisten, mooabilaisten ja muiden kauhistavaisten kansojen kanssa”. Eikö ekumeeninen kristikansa näin toimiessaan syyllisty samaan ”seka-avioliiton” syntiin, johon jo muinaiset israelilaiset sortuivat? Kertoohan raamattu: …Ei kansa, ei Israel eivätkä papit ja leeviläiset ole eristäytyneet maan kansoista ja niiden kauhistavista teoista… Sillä näiden tyttäriä he ovat ottaneet itsellensä ja pojillensa vaimoiksi, ja niin on pyhä siemen sekaantunut maan kansoihin. Ja päämiesten ja esimiesten käsi on ollut ensimmäisenä tässä uskottomassa menossa. (Esra 9:1-2)

Olemmeko siis unohtaneet, että raamatun mukaan jokainen Jumalan Hengen vaikutuksesta syntynyt kirjoitus on meille hyödyksi ja että raamatussa kuvattu Israelin kansan väärä vaellus on annettu myös meille lopun aikojen ihmisille varoitukseksi?

Ilman parannuksentekoa ja suunnan muutosta näille "epäjumalanpalvojien kanssa lankoutuville” kristityille uhkaakin käydä, kuten Jeesus itse varoitti: Te olette maan suola, mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. (Matt. 5:13)

On kyllä totta, että kristityt tulisi tuntea Jeesuksen opetuslapsiksi rakkaudestamme, varsinkin keskinäisestä rakkaudestamme. Monta kertaa meidät kuitenkin tunnetaan Jeesuksen seuraajiksi keskinäisistä riidoistamme. Totta on sekin, että vajavaisina ihmisinä saamme riitoja aikaiseksi ilman maailman ihmisten myötävaikutustakin. Jopa ilman sielunvihollista. Mutta siellä, missä ”Babylonin mylly” jyrisee, on todennäköisesti myös sielunvihollinen paikalla, vettä lisäämässä. Tämä sielunvihollisen ”Moulin Rouge” pyöriikin oman aikamme kristikunnassa kaikenlaisen hajaannuksen ja luopumuksen aikaansaamiseksi, jotta se villitsisi velhoudellaan myöskin kristityt.

Yksi tällaisista asioista, joka parasta aikaa leviää kristikunnassa ja sumentaa raamatun oppia, on käsitys uskonyhteydestä. Ekumeeninen ajattelu on vallannut alaa jo siinä määrin, että osa ekumenialiikkeessä mukana olevista raottelee taivaan portteja myös synneissään rypeville okkultisteille, ateisteille ja muille parannuksenteosta kieltäytyneille uskonryhmille. Tällaisille kaiken suvaitseville moderneille rakkauden apostoleille Kristuksen pilkan tähden kärsimisestä on tullut täyttä ”hepreaa”. Oman uskon ja Jeesuksen nimen tähden ei enää halutakaan joutua piinapenkkiin tai leimatuksi, eikä sen tyyppiseen Jeesuksen seuraamiseen välttämättä edes uskota. Tilalle on tullut maailmaan soluttautuminen, jossa kristinuskon totuuksien esiintuomisen sijaan pyritään elämään mahdollisimman huomaamatonta "kristityn" elämää. 

Jeesus ei kuitenkaan koskaan rukoillut eri uskontojen, tai edes eri kristillisten tunnustuskuntien ykseyden puolesta, vaan niiden yhteyden puolesta, jotka ovat uudestisyntyneet ja uskovat häneen. En minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut... (Joh. 17:9) Tähän yhteyteen Jeesus sulki sekä pakanakansojen että juutalaisen kansan uudestisyntyneet uskovat. Kun nämä Pyhän Hengen saaneet Jeesuksen Kristuksen seuraajat yhdistyvät keskinäiseen sisar- ja veljesrakkauteen, myös muu maailma uskoo Jeesuksen olevan Jumalan lähettämä ja se, joksi raamattu on hänet ilmoittanut.

Ekumeeninen liike ei ole vastaus Jeesuksen rukoukseen, vaikka moni sitä kannattaakin. Pakanoiden ja kristittyjen välinen ”uskonykseys” on harhaa ja johtaa toteutuessaan yhden suuren maailmanuskonnon ja -hallituksen syntymiseen, jonka Ilmestyskirja tuntee pedon ja new age-liike vesimiehen aikana. Tässä väärässä kehityskulussa ja maailmanuskonnon nousussa myös Suomen hairahtuneella kristikunnalla on oma kyseenalainen osuutensa, jonka seuraukset kansakuntana joudumme varmasti särpimään pohjasakkaa myöten, sillä Suomi-neidolla on asian suhteen jo monessa suhteessa ”porttonaisen otsa ja liepeet korvissa saakka”. (Jer. 3:3, Naah. 3:5)

Kuulkaamme siis ajoissa profeetta Jeremian varoitukset, jotka sopivat myös meidän aikaamme: Kuulkaa, ottakaa korviinne, älkää ylpeilkö, sillä Herra on puhunut. Antakaa Herralle, teidän Jumalallenne, kunnia, ennen kuin tulee pimeä ja jalkanne loukkaantuvat vuoriin hämärissä. Silloin te odotatte valoa, mutta hän muuttaa sen pilkkopimeäksi, tekee sen synkeydeksi. (Jer. 13:15-16) Todellinen kirkkaus voi levitä maailmaan ainoastaan valosta, joka loistaa puhtaasta Kristuksen evankeliumista. Jeesuksen sovintoverellä pesty, uudestisyntynyt ihminen on ainut todellinen ”valonkantaja” pimenevässä maailmanajassamme. Jeesus itsekin sanoi: Te olette maailman valkeus. (Matt. 5:14) Ei hän näitä sanojaan okkultisteille tai raamatun totuutta polkeville nimikristityille osoittanut.

Erään teosofisen julkaisun mukaan heidän seuransa jäsenistöön kuuluisi edustajia kaikista maailman uskonnoista, myöskin kristinuskon edustajia. Väite ei hämmästytä lainkaan. Kyllä ihminen voi olla samaan aikaan sekä teosofi, vapaamuurari, joogi, ufologi tai jokin muu okkultisti, sekä nimikristitty. Seurakunnissa lienee tänä päivänä lukuisia ihmisiä, jotka kuuluvat johonkin tunnustuskuntaan ja pitävät itseään kristittyinä, vaikka eivät olisi koskaan tulleet pelastavaan uskoon ja tekevät jatkuvia kompromisseja muiden uskomusten kanssa. Jos mielemme on avoin ja valvomaton, voimme olla varmoja, että henkivallat pääsevät ujuttamaan ajatuksiimme myös raamatulle vieraita uskomuksia, vaikka olisimme uskossakin.

Toiset haluavat sulkea kokonaan silmänsä siltä, mitä seurakunnissa tänä päivänä ilmenee. Monen uskovan kokema huoli muiden uskontojen ja elämänkatsomusten sulautumisesta kristinuskoon ei kuitenkaan ole mitään kuvittelua, fanaattisuutta, pelon lietsontaa, uskonnollisuutta tai nurkkakuntalaisuutta, vaan hengellistä näkökykyä, joka tulee Kristuksen ja raamatun syvällisestä tuntemisesta. Tätä samaa hengellistä voidetta tulisi löytyä jokaisen Jeesuksen seuraajan silmistä, sillä okkultismin, pakanauskontojen ja kristinuskon lähentymistä ja sulautumista toisiinsa tapahtuu Kristuksen seurakunnassa koko ajan, mielen, teorian ja käytännön tasolla. Jopa tutkimukset vahvistavat näiden tarkkanäköisten kristittyjen havainnot tosiksi. Erään Kirkon tutkimuskeskuksen teettämän kyselyn mukaan monet ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita kristinuskosta, ovat kiinnostuneita myös uushenkisyydestä. Kyselyn mukaan opit elävät Suomessa jo nyt sulassa sovussa, rinnakkain ja limittäin. Ihminen, joka toimii aktiivisena luottamushenkilönä seurakunnassa, saattaa toimia myös new age-liikkeessä ennustajana. Usein tällainen kahden tien kulkeminen vain salataan muilta.

Myös kiistakysymykset uskovien kesken johtuvat yhä useammin liberalismista, toisin sanoen raamatun totuudesta lipsumisesta ja maailman menoon mukautumisesta. Raamattu ei uskovia tällaiseen kehota. Päinvastoin: Joka tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. (Jaak. 4:4)

Monet new age-liikkeessä mukana olevat ihmiset katselevat muita ihmisiä ja uskontoja usein ruusunpunaisten silmälasien läpi. Kaikki ihmiset ja uskomukset tahdotaan hyväksyä. Tämä kaikenkattava suvaitsevaisuus päättyy useimmilla raamattuunsa pitäytyvän kristityn kohdalla.

New age-liikkeen kanssa lankoutuvien kirkonmiesten onkin hyvä tiedostaa, että okkulttisen liikkeen yhteistyöhalukkuus kirkon kanssa johtuu ainoastaan siitä, että liikkeessä odotetaan koko "kirkkolaivan" kaatumista lähitulevaisuudessa. Pilkallisimpien arvioiden mukaan "erilaisten kinkerien" kanssa ei kuluisikaan enää parikymmentä vuotta kauempaa ennen kuin new age-liikkeen omat spiritualistisemmat elämänarvot olisivat syrjäyttäneet perinteiset kristinuskon dogmit. Siksi kirkonkin on hyvä miettiä, kuinka se voisi uudistua ilman, että se tekee liberaaleja ratkaisuja, kompromisseja ja naimakauppoja maailman ja muiden uskontojen kanssa.

Moniko meistä uskovista haluaa enää ottaa mallia Paavalin esimerkistä ja kärsiä vaivaa evankeliumin vuoksi? Vai olemmeko ehkä sydämissämme ryhtyneet ajattelemaan, että Herramme tulo viivästyy? Olemmeko väsyneet hänen odottamiseensa niin, että olemme alkaneet tehdä ”kultaisia vasikoita” ajanvietteistämme, ja istahtaneet muinaisten israelilaisten tapaan vain syömään, juomaan ja iloa pitämään? (1. Kor. 10:7)

Totuus on, että olemme alkaneet vieroksua ja sivuuttaa tärkeimpiä Jeesuksen seuraamisen elementtejä: sanaa rististä, sielujen voittamista, kärsimistä totuuden tähden, lähimmäisenrakkautta sekä Jeesuksen omaa rukousta siitä, että uudestisyntyneet uskovat yhtä olisivat, jotta maailmakin uskoisi Jeesuksen olevan Jumalan lähettämä. Niiden sijaan olemmekin alkaneet luopua Jumalan sanasta, jotta kukaan synnissä elävistä ihmisistä ei vain loukkaantuisi meihin. Jeesus itse kuitenkin sanoi: Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun. (Matt. 11:6) Kuitenkin monet loukkaantuivat häneen. Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: ”Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?” Mutta hän vastasi heille: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” (Matt. 15:12-13)

Jeesus ei tinkinyt Jumalan sanasta missään tilanteessa. Hänen esimerkkinsä opettaakin meille todellisen lähimmäisenrakkauden mallin. Aito rakkaus varoittaa väärästä ja palauttaa eksyneen takaisin totuuteen, jopa loukkaantumisen, pilkan ja kuolemankin uhalla. Kuitenkin uskovat, Jumalan oma kansa, on alkanut hyväksyä epäraamatullisia asioita yleisen hyväksynnän toivossa ja universaalisen rakkauden nimissä. He eivät tahdo loukata ihmisiä heidän syntiensä vuoksi, tai joutua itse loukatuiksi Jumalan totuuden tähden. Olemme haluttomia leirin ulkopuolelle lähtemiseen ja Kristuksen pilkan kantamiseen. (Hepr. 13:13) Sellainen usko ei kuitenkaan ole enää kristinuskoa, vaan new age-henkistä elämänkatsomusta, liberalismia ja tähän maailmaan mukautumista.

Pasuunoiden varoitusäänistä huolimatta ero kristinuskon ja muiden uskomusten välillä hälvenee koko ajan. Jumalan sanaa revitään ja poltetaan hiilivalkealla jo samoin kuin ammoisina aikoina. Leikkaamme raamatusta osia pois kirjurinveitsellä ja viskaamme niitä tuleen kuin kuningas Joojakim aikanaan. Näin Jumalan sana ja nimi vedetään lokaan tottelemattomuuden synnin kautta, vaikka Herra on sanonut: ”Älkää totutelko itseänne pakanain menoon...” (Jer. 10:2)

Eihän Jeesus koskaan luvannut meille helppoa tietä. Hän sanoi opetuslastensa joutuvan kaikkien vihattaviksi oman nimensä tähden. Helppouden sijaan Jeesus lupasi seuraajilleen ahdistuksia ja vainoa, joillekin jopa marttyyrikuoleman. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen... (Matt. 10:25) Aito Jeesus-tie on usein kärsimysten tie, ristin tie, kuten Jeesuksella itselläänkin. Kuitenkin se on ainut tie, joka johtaa iankaikkiseen elämään.

Vääriin asioihin langenneet ihmiset tarvitsevat aina erityistä rukousta. Vieraisiin oppeihin hairahtuneet uskovatkin tarvitsevat jälleen, vastasyntyneiden karitsoiden tavoin, Jumalan sanan väärentämätöntä maitoa, voidakseen palata takaisin ensirakkautensa eli Kristuksen luokse.

Sielujemme hyvä paimen tahtoo tänäänkin etsiä kaikki laumastaan kadonneet lampaat, tuoda eksyneet harhailijat takaisin, sitoa ne lampaat, jotka ovat haavoittuneet väärillä teillä, ja vahvistaa vaelluksessaan heikkoja. (Hes. 34:16) Siksi uskovienkin aktiivisuus on tärkeää paitsi uusien ihmisten kalastamisessa, myös eksyneiden ja luopuneiden lapsien takaisin palauttamisessa.