Taivaan Isä vs. äiti maa

Jos jokin asia on teistä liian vaikea, tuokaa se minun tutkittavakseni. 5.Moos.1:17.

Usein emme kuitenkaan näin tee, vaan alamme penkoa asioita mieluummin itse. Viehtymys salaliittoihin, ratkaisemattomiin mysteereihin ja mytologiaan näkyy hyvin vaikkapa televisio-ohjelmien tarjonnasta. Varsinkin new age-liikkeessä monia viehättävät mahtipontiset hyvän ja pahan, valkeuden ja pimeyden väliset taistelut. Ikivanhat legendat, kansansadut, saagat ja myytit, joissa hyvä ja paha iskevät peistä keskenään, ovat varsin suosittuja. New age-liikkeessä monet saduista nähdään jopa ihmiskunnan henkisinä aarteina ja opetuksina, joista ammennetaan viisautta ja mallia myös nykypäivään. Kertomukset tarunhohtoisesta Atlantiksesta, pyöreän pöydän ritareista ja Merlinistä, salamyhkäisestä Loch Nessin hirviöstä tai nurkissa hiippailevista menninkäisistä ja luonnonhengistä sopivat hyvin okkultismin mystiseen maailmankuvaan. Erämaan eläimet lepäävät siellä, sen huoneet ovat täynnä huuhkajia, kameikurjet asuvat siellä, ja metsänpeikot siellä hyppelevät. (Jes. 13:21)

Sen sijaan suhde raamattuun on varsin kaksijakoinen. Huolimatta omista, taruakin ihmeellisemmistä uskomuksistaan, liike hyökkää usein varsin avoimesti raamattua vastaan, nimittäen kristinuskon kertomuksia ”taruiksi vailla vertaa”. Toisaalta raamattua saatetaan käyttää myös keppihevosena, haettaessa puolustuksia omille okkulttisille näkemyksille.

New age-liikkeen opetuksia leimaa niiden runsas, henkitasoilta kanavoitu eli ylifyysisin aistein saatu informaatio. Näitä viestejä tarjoillaan kokemushaluisille ja uteliaisuuden nälkäisille ihmisille jatkuvana virtana erilaisten kirjojen, luentojen, mediaalisten istuntojen ja konsultaatiopalveluitten muodossa. Vaikka moni henkimaailman viesti lienee silkkaa mielikuvitusta, taikauskoa, tai suoranaista sumutusta ja viihdettäkin, toiminnan taustalla vaikuttavat myös todelliset henkivallat omine tarkoitusperineen. Uuden ajan henkisyyttä ja new age-liikettä voisikin hyvällä syyllä kutsua henkien palvontaan keskittyneeksi uuspakanalliseksi uskonnoksi, vaikkei liike itseään sellaiseksi mielläkään. Moni liikehdinnässä mukana oleva nimittääkin itseään mieluummin henkiseksi etsijäksi kuin uuspakanaksi tai salatieteilijäksi. Nimitysten siistiminen ei toimintaa kuitenkaan muuksi muuta. Raamatussa Jumala tuomitsee vainaja- ja tietäjähenkien puoleen kääntymisen sekä heidän etsimisensä yksiselitteisesti. (3. Moos. 19:31) Eikä kukaan voi suoristaa sitä, minkä Jumala on vääräksi tehnyt. (Saarn. 7:14)

Samantyyppinen informaation tulva, ilmiö- ja ihmehakuisuus, sadut, supersankarit ja markkinahumu ovat saavuttaneet myös kristilliset piirit. Jumalan oma kansakin on alkanut ottaa mallia ympäröivistä kansoista ja halveksua ”Siiloan hiljaa virtaavia vesiä”. Se on alkanut arvostaa kirjojen, ohjelmien, kokemusten ja rahan tulvaa, joka nousee jo monin paikoin yli uomiensa ja äyräittensä. Nykyään tälle mammonan ja maailman hengelle uhrataan aikaa yhä enemmän. Onkin aiheellista kysyä, olisiko Jeesuksen käyttämälle nuoraruoskalle tarvetta vielä tänäkin päivänä, sillä seteleitä heilutellaan ja uhrilahja- ja myyntipuheita suitsutetaan yhä enenevässä määrin, varsinkin menestysteologisissa piireissä, huolimatta siitä, että Jumala on kertonut tietävänsä ja täyttävänsä kaikki tarpeemme. (Luuk. 12:30) Vaikuttaakin siltä kuin Jeesuksen sanat siitä, ettei meidän tule tehdä Isämme huonetta markkinahuoneeksi, merkitsevät osalle kristikuntaa yhtä vähän kuin ne merkitsivät Jeesuksen omille aikalaisille. (Joh. 2:16)

Vaikka Jeesus jättikin meille nöyrän, hiljaisen ja uhrautuvan esikuvan, new age-tyyppinen, hengellisen edistyneisyyden buumi on alkanut vaivata myös uskovia. Opetukset lopun ajan suuresta ja mahtavasta Jooelin armeijasta, Jumalan hengellisestä ”erikoisjoukkueesta”, ovat jo vallanneet joidenkin kristittyjen mielet. Okkultismissakin opetetaan planeetallamme olevasta erityisestä ihmisryhmästä, jotka ylläpitävät ja edistävät ihmiskunnan hengellistä sivilisaatiota planeetallamme. Hämmästyttävää kyllä, kumpaiseenkin erikoisryhmään kelpuutetaan mukaan vain ”edistyneimmät” hengen miehet ja naiset. Tähän joukkoon tahdoin itsekin kuulua, ollessani vielä mukana new age-liikkeessä. Okkultistien mukaan heidän erityisjoukkoaan ohjataan henkivalloista käsin. Jooelin ”maailmanvalloitusarmeijan” päällikkönäkin häärinee aivan jokin muu taho kuin sotajoukkojen ylipäällikkö Herra Sebaot itse, sillä ainakaan raamattu ei tällaisia ”eliittiuskovien superjoukkoja” tunne.

Joissakin kristillisissä piireissä vaikuttava Valtakunta nyt-oppi muistuttaa jossain määrin new age-liikkeessä opetettavaa vesimiehen aika-opetusta. Kummassakin opissa uskotaan ihmiskunnan itsensä aikaansaamaan muutokseen maan päällä. Raamatun mukaan rauhan aikakausi saapuu kuitenkin vasta Jeesuksen Kristuksen näkyvän takaisinpaluun myötä. (Ilm. 20:3) Silloin ei missään tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta. (Jes. 11:6-9) Ovi tähän Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan on auki kaikille, jotka ovat uudestisyntyneet Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta ja hyljänneet synnin, okkultismin ja muun vääryyden harjoittamisen.

Jeesus muistutti, että puu tunnettaisiin sen hedelmistä. Siksikö näitä Jooelin armeijan ja valtakunnan valiojoukkoja, sen enempää kuin okkultistien erikoisjoukkojakaan ei juurikaan tapaa Jumalan valtakunnan ruohonjuuritason tehtävissä? Monelle aikamme ihmiselle pyhyyden osoitukseksi näyttääkin riittävän, kunhan kietaisee käteensä ”pyhimysrannekkeen”, jollaisia näkeekin jo sekä new age -liikkeessä että kristillisissä piireissä.

Vaikka onkin totta, ettemme raamatun mukaan pelastu omien hurskaitten tekojemme kautta, niin vastaanotettumme pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa, hyvän puun tulisi sen jälkeen kyetä myös hyvän hedelmän tekemiseen. Voima siihen saadaan Pyhältä Hengeltä. Jeesus jätti tästä monia esikuvia oman toimintansa kautta. Raamattu kertoo, että Jeesus itse oli täynnä Pyhää Henkeä. Tämä täyteys ei kuitenkaan ilmennyt hänessä lattialla likoamisena, eikä edes kielilläpuhumisena, vaan konkreettisena myötätuntona ja laupeutena ihmisiä kohtaan. Jeesus sanoi: Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää; enkä minä tahdo laskea heitä syömättä menemään, etteivät nääntyisi matkalla. (Matt. 15:32)

Itseään henkisenä pitävä okkultistikin saattaa käytännössä toimia samoin kuin raamatun vertauksessa esiintyvä ”pappi ja leeviläinen”. (Luuk. 10:30-32) Itseensä kietoutuneena hän lopulta sokeutuu muiden ihmisten hädälle ja kulkee kärsivän lähimmäisensä ohi, kenties vain siksi, ettei myöhästyisi omista uskonnollisista rituaaleistaan.

Raamatun mukaan saatana on tämän maailman epäjumala, joka tulee sokaisemaan niiden ihmisten mielet, jotka joutuvat kadotukseen, mikäli eivät tee parannusta. (2. Kor. 4:4) Jeesus sen sijaan tuli maailmaan, tehdäkseen tyhjäksi perkeleen teot. (1. Joh. 3:8) Saapuessaan Jerusalemiin, jossa ihmiskunnan syntien sovituksen oli määrä tapahtua, Jeesus ilmoitti: ”Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse, nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos.” (Joh. 12:31) Jos Jeesus olisi tullut maailmaan vain ”tehdäkseen latua” perässään hiihtäville ”pikku-kristuksille”, kuten kristustietoisuus-opissa opetetaan, miksi hän olisi maininnut sanallakaan saatanan ulosheittämisestä tai maailman tuomitsemisesta? Eikö hän siinä tapauksessa olisi vain ”hiihtänyt edellämme” ja pysynyt vaiti tällaisista asioista?

Totuus on, että maailmassa on käynnissä hengellinen sota, jota ei käydä vain pimeyden ja valkeuden voimien kesken henkitasoilla, vaan myös Jumalan pelastussuunnitelmaa vastaan maan päällä. Siitä syystä pahuuden voimat voivat pelmahtaa eteemme monessa eri asussa: valkeuden enkelinä, espanjalaisena prinssinä, kuolleena omaisenamme tai vaikkapa kuuden kyynärän ja vaaksan pituisena avaruusolentona. Ne voivat tulla vastaamme yhtä hyvin liberalismin miekan, okkultismin peitsen kuin kabbalan keihäänkin avulla.

Tämä henkien taisto on nähtävissä myös erilaisilla keskustelupalstoilla. Internetissä joku kommentoi Ilmestyskirjaa väittämällä, ettei Jeesuksen opetuksilla ole mitään tekemistä raamatun ”hallusinaatioiden” kanssa. Eräs kabbalisti purkaa tuntojaan kertomalla, kuinka Jeesus hakkasi kauppiaita vaarallisilla ruoskilla, kirosi ja haukkui ihmisiä, käski vihaamaan vanhempiaan ja ostamaan miekkoja. Eräs ufokontaktihenkilöksi ilmoittautuva tyytyy kutsumaan avaruusolentoihin skeptisesti suhtautuvia kristittyjä yksinkertaisesti vain eri haukkumanimillä.

Jeesus sen sijaan kommentoi, että autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan ja joita ihmiset hänen tähtensä solvaavat, vainoavat ja valhetellen puhuvat kaikkinaista pahaa. (Matt. 5:10-11)

Onneksemme suurin osa ihmisistä, jopa okkultisteistakin, sentään vielä pyrkii sopuisaan yhteiseloon myös meidän kristittyjen kanssa. Sen sijaan, että tarttuisimme vihassamme miekkaan, sivaltaisimme vastustajiltamme korvia ja hukkuisimme miekkaan itsekin, jätämmekin syytteemme mieluummin sen haltuun, joka oikein tuomitsee. (1. Piet. 2:21-24) Daavidin tavoin, me voimme käydä sotaan Herran Sebaotin nimessä. Sama Herra, joka aikanaan pelasti Daavidin leijonan, karhun ja filistealaisen käsistä, pelastaa myöskin meidät. (1. Sam. 17:37) Ja vaikka hän ei meitä kaikista vastuksistamme pelastaisikaan, emme Danielin tavoin ryhdy palvelemaan muita jumalia, emmekä kumartaen rukoile kuvapatsaita siitäkään huolimatta. (Dan. 3:17-18)

Ufologian ja okkultismin hyökkäys raamattua kohtaan on kuitenkin ymmärrettävää. Juuri raamatun kauttahan me tiedämme henkivaltojen kanssa kommunikoinnin synniksi ja sen, etteivät maan tyttäriin sekaantuvat Jumalan pojat ole mitään naapurigalakseista tulleita lupsakoita Jumalan apumiehiä.

Jumalan suunnitelmissa ei kuitenkaan ole tavatonta, jos hänen vastustajansa pääsevät voitolle ensin. Herra on usein toiminut omiensa hyväksi vasta sen jälkeen, kun näennäinen tappio on jo häämöttänyt edessä. Kun muinaiset israelilaiset lähtivät sotaan väärin tehneitä veljiään vastaan, vastapuoli vaikutti aluksi ylivoimaiselta. Mutta Herra kehotti itkeviä israelilaisia uuteen taistoon. Ja israelilaiset tottelivat ja voittivat, koska uskoivat Herran lupaukseen siitä, että vastustaja seuraavana päivänä annettaisiin heidän käsiinsä. Joosafatillekin hän sanoi: ”Älkää peljätkö älkääkä arkailko tätä suurta joukkoa, sillä sota ei ole teidän, vaan Jumalan... Astukaa esiin, seisokaa ja katsokaa, kuinka Herra pelastaa teidät...” (2. Aikak. 20:15, 17)

Samoin tulee käymään myös Herrasta luopuneen, antikristillisen maailman suhteen. Vasta kun kristikunta näyttää hävinneen taistelunsa ja ihmiskunta on saanut haluamansa ”nukkehallituksen” ja ”aurinkokuninkaansa”, koittaa Jumalan korjaustoimenpiteiden aika. Sillä välin kristittyjen tehtävänä on "huutaa uskossa" niin kuin Aasa. (2. Aikak. 14:11)

Herran avun sijaan moni maailman ihminen on kuitenkin alkanut odottaa h'täapua kosmoksesta. Jumalan neuvona ei kuitenkaan ole ”planetaariseen hätäapuhallintoon” turvautuminen tai tähtien väliin pakeneminen, vaan synnistä ja Baabelin väärästä uskonnosta pois lähteminen. (Obadja 1:4, Ilm. 18:2-5, 2. Kor. 6:17-18)

Avaruudesta saapuvat ylimääräiset tunkeilijatkin on saatu poistumaan yöllisistä makuukammareistamme, käyttämällä apuna Jeesuksen nimeä. Jeesuksen kanssa emme koskaan jää avuttomiksi, emme maailman saastuneisuuden, pahuuden tai edes avaruusmuukalaisten edessä. Vaikka Jeesuksen nimen voimasta vaietaan säännönmukaisesti maallisessa ufotutkimuksessa, kristityt ja raamattu tietävät kertoa, että Herra kyllä tahtoo auttaa meitä, jos vain huudamme Jeesuksen nimeä avuksi hätämme päivänä. (Ps. 50:15). Pahojen henkien ulosajaminen ei kuitenkaan hyödytä meitä pitkään, ellemme tee samalla myös parannusta. Vääristä hengistä tyhjennetty asumus on pian taas täynnä, ellei ihminen vastaanota tilalle pelastusta ja saa sisimpäänsä Jumalan Pyhää Henkeä. Jos emme suostu heittämään ”vanhaa isäntää” lopullisesti ulos talostamme, ei uusi Mestari voi jäädä kotiimme pysyvästi, mikäli jätämme sielumme oven raolleen. Jeesuksen tahtona onkin pelastaa meidät pahan vallasta lopullisesti, eikä ainoastaan hetkellisesti. (Luuk. 11:24-26)

Alun perin ”ufo”-nimitykselläkin viitattiin pelkkään ”tunnistamattomaan lentävään kohteeseen”. Vasta nykyinen ufobuumi muutti sen tarkoittamaan muilta planeetoilta saapuvien sivilisaatioiden lentolaitteita. Tämäkin osoittaa, kuinka mielemme pikkuhiljaa muuntuu yhä muukalaismyönteisempään suuntaan, mikäli pidämme mieltämme avonaisena väärille asioille. Vaikka raamattukin kehottaa meitä kohtelemaan outoja ja muukalaisia ystävällisesti, raamatunvastaisia viestejä viljelevät avaruusvieraat, joiden suu puhuu vilppiä ja oikea käsi on valheen käsi, on aiheellista heittää ulkosalle. (Ps. 144:11) Jos otamme joka asiassa ohjenuoraksemme ”pitää ovea auki tielle päin”, ei pidä ihmetellä, jos porstuassamme eräänä yönä kolisee.

Karmaisevimpia esimerkkejä ufojen vaikutuksista ihmisiin lienee Taivaanportti- eli Heaven's Gate-kultin ”siirtyminen vieraalle planeetalle” joukkoitsemurhan kautta. Koomisempia esimerkkejä lienee takavuosina tapahtunut selvänäköisen kontaktihenkilön tiedonanto, jonka mukaan avaruusolennot saapuisivat emoaluksellaan maapallolle tiettynä päivänä ja ajankohtana koko ihmiskunnan ihmeteltäväksi. Sen toivosta monen telluslaisen katse kääntyi toivorikkaana taivaalle, luvatun näytelmän näkemisen toivosta, jota ei kuitenkaan koskaan tullut. Sielunvihollisen haluna onkin saattaa ihmiset paitsi tottelemattomuuteen, niin myös häpeään. Näin tapahtui ensi kerran jo paratiisissa, sen avatessa ensimmäisten ihmisten silmät asioille, joita Jumala ei olisi tahtonut heidän tietävän. Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? (1. Moos. 3:11)

Sielunvihollisen haluna on saada ihmiset mutustelemaan hyvän ja pahan tiedon puusta samalla tavalla myös tänä päivänä. Itsekin kuuluin new age-vuosinani tähän ryhmään, joka halusi kääntää ”isän taskut” perin pohjin ylösalaisin, nähdäkseni, mitä kaikkea niissä olisi. Sielunvihollisen tahtona on riistää ja liata ihmisiltä se viattomuus ja puhtaus, joka meillä paratiisissa oli ja jonka Jumala tahtoisi palauttaa meille Jeesuksen sovitustyön kautta. Tätä tahrimista se tekee ihmiskunnan keskuudessa muun muassa okkultismin ja muiden harhaoppien avulla.

Jumala on kyllä antanut meille luvan ”taskujensa kääntämiseen” monessakin suhteessa. Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet. Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon. (Job 28:10-11) Jos hän kuitenkin kieltää meiltä yhteen taskuunsa kurkistamisen, mielemme alkaa askarrella juuri siinä. Unohdamme kaikki muut ja tuijotamme vain kiellettyä taskua. Uskonkin, että hyvän ja pahan tiedon puu asetettiin paratiisiin juuri meille annetun valinnanvapauden vuoksi. 

Herra on alusta saakka antanut meille mahdollisuuden joko totella tai kapinoida häntä vastaan ja valita oma puolemme. Valinnallamme olisi kuitenkin seurauksensa. Meidän ei tule ehdoin tahdoin koetella, kuinka kauan Herran armo riittää väärien asioiden penkomisessa, sillä jossain vaiheessa Herra saattaa katsoa palauttamisyrityksemme turhiksi. Mitä pidemmälle eksymyksessä ajaudumme, sitä vaikeampaa meitä on enää palauttaa raamatun totuuteen. (Hebr. 6:4-8, Job 33:26-30)

New age-liikkeessä ja ufologiassa ekoajattelukin on viety tavanomaista ympäristötietoisuutta pidemmälle. Tästä johtuen ”äiti maa” halutaan säilyttää keinolla millä hyvänsä. Tiedeyhteisökin on omalta osaltaan mukana tässä maailmanpelastus-operaatiossa, tallettaen kasvinsiemeniä erityiseen pankkiin täystuhon varalta, toisten laatiessa ihmiskunnan evakuointisuunnitelmia. Kaikki tämä osoittaa, kuinka olemme hyljänneet uskomme Luojan olemassaoloon, hänen mahdollisuuksiinsa ja suunnitelmiinsa ihmiskunnan hyväksi. Aikamme ihmiset käyttävätkin jo paljon enemmän mietintäaikaa maapallon pelastussuunnitelmiin, vieraalle planeetalle siirtymiseen ja oman takapihansa siivoamiseen, kuin iankaikkisuuskohtalonsa miettimiseen tai sydämensä puhdistamiseen. Tähän maaplaneetan suojeluun on alettu huutaa avuksi jopa avaruusolentoja. Ufokontaktihenkilöiden mukaan ne lennähtävätkin kuuliaisesti paikalle ja puhdistavat niin vesistömme kuin ilmakehämmekin aiheuttamastamme saasteesta. Huolimatta ufojen suuresta vaivannäöstä, Jumala on raamatussa ilmoittanut nykyisen maailman muodon pian mullistuvan ja katoavan, ja tuomitsevansa samassa yhteydessä myös taivaan joukot. Tilalle tulevat kokonaan uusi taivas ja uusi maa, jossa vanhurskaus asuu. (2. Piet. 3:7, 13) Näitä Jumalan suunnitelmia eivät edes kosmoksesta saapuvat ”puhdistuspalvelun miehet” kykene muuttamaan.

On kyllä totta, että Jumala antoi ihmiselle jo paratiisissa kehotuksen paitsi viljellä, niin myös varjella maata. (1. Moos. 2:15) Toisinaan alamme kuitenkin Joonan tavoin kiintymään ”yhteen risiinikasviin” enemmän kuin Jumalan armon pääkohteisiin eli ihmisiin. (Joona 4:1-11) Vaikka luonnon kunnioittaminen Jumalaa varmasti ilahduttaakin, maapallolla tapahtuvat katastrofit ja mullistukset eivät tule syyttä. Raamatun mukaan ne ovat ihmiskunnalle tarkoitettuja varoituksia, herätyksiä ja merkkejä Jumalan lähestyvästä tuomion päivästä. Samaan aikaan ne enteilevät myös pimeyden voimien oman temmellyskentän häviämistä. (Jes. 24, Jer. 25)

Jumalalle ei myöskään ole samantekevää, kohdistammeko palvontamme Isään Jumalaan vaiko äiti maahan. Maapallo ei ole raamatun mukaan sen enempää äitimme kuin henkiolentokaan, jota meidän tulisi palvoa, vaan Isä Jumalan kätten luomus. Moni on kuitenkin tehnyt Jumalastakin patriarkan sijasta "patriakan".

Raamattu kertoo, että Herra itse on kaikkialla läsnä oleva Henki. Emme silti löydä häntä sen enempää Higgsin hiukkasesta kuin viherhiukkasestakaan. Kaikki ympärillämme - niin bosonit, fotonit kuin klorofyllitkin - ovat kuitenkin kaikki hänen luomistyönsä taidonnäytteitä. Hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä. (Room. 1:20-21)

Raamattu kertoo, että ihmiskunnan langettua, myös maapallo sai osuutensa syntiinlankeemuksesta. (Jes. 24:4-6) Koko luomakunta huokaa synnytystuskissa aina siihen asti, kunnes Jumala itse poistaa siitä pahuuden. Jonain päivänä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa katoavat, eikä merta enää ole. Siksi meidän ei tarvitse suhtautua nykyiseen maapalloon liian suurella kiihkolla, sillä Jumalan lupausten mukaan tulossa on ”uutta ja ehompaa”. (Ilm. 21:1) Kun kunnioitamme Jumalan luomistöitä raamatulliselta näkökannalta, pysymme Jumalan mielen mukaisina ”ekoisteina”, josta turha fanaattisuus ja luonnon palvontariitit on siivottu pois.

Kun ufokontaktit aikanaan alkoivat, avaruusolennot väittivät tulevansa meitä ympäröivästä lähiavaruudesta. Ihmiskunnan laajennettua tutkimuksiaan pidemmälle avaruuteen, myös avaruusolentojen ilmoittamat kotiplaneetat siirtyvät kauemmas. Toisinaan humanoidien käyttämät nimet ja planeetat muistuttavat tieteiskirjallisuudessa esiintyviä nimiä. Avaruusolentojen takataskusta löytyykin nippu räätälöityjä selityksiä, riippuen siitä, mitä ihmisten vastarinnan ja uskomusten murtaminen vaatii.

Erilaiset ihomerkit, kuten tilakat ja bindit, ovat epäjumalien palvontaan ja uskomuksiin liittyviä merkkejä, joita voimme nähdä aikamme uskonnoissa. Kerran on nouseva maailmanlaajuinen, raamatun totuutta vastustava uskonto, jonka oppien ja käytäntöjen omaksuminen ja sitä symboloivan merkin ottaminen tai ottamatta jättäminen, ratkaisevat ihmisen koko iankaikkisuuskohtalon. Siksi on oleellista, että uskomme kohdistuu raamatun ilmoittamaan Jeesukseen Kristukseen. Kun uskossa otamme ”käsivarreksemme” eli pelastajaksemme hänet, saamme otsaamme Jumalan sinetin. Silloin sydämeemme muuttaa asumaan Herran oma Henki eli Pyhä Henki, jonka kanssa varjellumme myös pedon uskonnolta ja merkiltä, mikäli pysymme uskossamme loppuun saakka. (3. Moos. 19:28, 5. Moos. 6:6-8, Hes. 9:4, Ilm. 7:3, 9:4, 13:15-18, 20:4) Kun ihminen joutuu avaruusolentojen sieppaamaksi, olennot voivat asentaa häneen ihonalaisen istukkeen. Usein se upotetaan käsivarteen tai otsaonteloon. Joidenkin ufotutkijoiden mukaan implantit olisivatkin aihe, joista ihmisten tulisi olla eniten huolissaan ufoilmiössä, sillä istukkeet saattavat olla alkusoittoa tulevalle pedon merkille.

Ainoastaan raamatun ilmoituksen avulla voimme ymmärtää, ettei Jumala ole täyttänyt maailmankaikkeutta kosmisilla avaruusveljillä, jotka halvaannuttavat meitä toimintakyvyttömiksi, sieppaavat meitä kesken uniemme, tutkivat meitä kuin laboratoriorottia, piilottavat meihin implantteja ja aiheuttavat meille monenlaisia traumoja. Raamatun mukaan Herran enkelitkin asustavat taivaassa, eivätkä vierailla planeetoilla, jossa ne muodostaisivat sivilisaatioita ja lisääntyisivät. Miksi Jumala muutenkaan olisi lähettänyt uutta sanomaa tuovat viestintuojat taivaan avaruuksista juuri nyt, kun melkein kaikki raamatun profetiat ovat kohta täyttyneet ja Jeesuksen varpaat jo lähes hipovat Öljymäen lakea? 

Kristuksen evankeliumi vaikuttaakin olevan erityinen Akilleen kantapää avaruusolennoille. Myös näennäiset ”todisteet”, joita historiamme aikana maapallolle ovat jääneet ”ufovierailuista”, ovat varmasti osa Luojan omaa Suurta Suunnitelmaa, joiden tarkoituksena on erotella todelliset Jeesuksen seuraajat niistä, jotka tahtovat seurata epäjumalien ja riivaajien valheoppeja. Erityisesti uudestisyntyneitten kristittyjen tulee ymmärtää, mitä he tosiasiassa katsovat, jos ufolaivueet ennen Jeesuksen paluuta ehtivät ilmestyä taivaallemme laajemminkin. Uskovien tehtävänä on irtisanoutua kaikista tämän kaltaisista uuden ajan ilmiöistä, joita eteemme ilmaantuu.

Sama pätee myös hengellisiin suurmiehiin ja johtohahmoihin, jotka on ihmisten toimesta korotettu ”guruiksi, kristuksiksi, mestareiksi, valaistuneiksi, voidelluiksi, kristustietoisiksi, pyhimyksiksi” tai jopa ”Kristuksen sijaisiksi”. Sillä yksi on meidän Mestarimme ja Kristuksemme, joka on raamatun ilmoittama Herra Jeesus. (Matt. 23:10). 

Vaikka Kristuksen nimeä käyttävien uskonnollisten ryhmien epäraamatullisuus ja vääryyden harjoittaminen, kuten pedofilia, okkultismi, mystiikka, pyhimysten palvonta, sekä kuvien ja patsaitten kumartelu, suutelu ja kanniskelu, on jo aikoja sitten tuotu päivänvaloon lukuisten eri Jumalan palvelijoitten toimesta, muinaisten israelilaisten tavoin he kuitenkin jatkavat aina vain synneissään ja teettävät taitoniekoilla valettuja, oman ymmärryksensä mukaisia epäjumalankuvia. 

Niin uskonnolliset suurjohtajat, itämaiset gurut, pyhimykset, henkiolennot, taivaankappaleet, jumalankuvat, rituaaliesineet, kuin Jeesus-nuketkin, joita kumarrumme suutelemaan muotomenoissamme, ovat kuitenkin Herran silmissä samaa ”vasikoiden suutelemista”, johon jo eksyneet israelilaiset aikanaan eksyivät. (Hoos. 13:2) Jumalan oma tahto on, että uskovat Joosian tavoin puhdistaisivat jumalanpalveluksensa tämän kaltaisista iljetyksistä ja kauhistuksista.

Vai miten on? Voimmeko jatkaa synneissämme ja kauhistuksissamme, tulla sitten Herran eteen, siihen huoneeseen, joka on otettu hänen nimiinsä ja sanoa: 'Me kyllä pelastumme'? (Jer. 7:9-12) Onko meillä enää mitään uhria syntiemme edestä, jos totuuden tuntoon päästyämmekin rikomme tahallamme? (Hepr. 10:26)

Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää siis eksykö. (1. Kor. 6:9-10)