Miniraamattu

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on… Maailmassa hän oli ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. (Joh. 1:1-3, 10)

Raamatussa Jeesus kertoo olleensa olemassa jo ennen Aabrahamin syntymää. (Joh. 8:58) Hän oli Isän luona ennen kuin maailmaa edes olikaan. (Joh. 17:5, 24) Maailma ei häntä kuitenkaan tuntenut, eivätkä hänen omansa ottaneet häntä vastaan. Mutta niille, jotka ottivat hänet vastaan ja jotka uskoivat hänen nimeensä, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi. (Joh. 1:11-12)

Tarvitsemme Jumalan, taivaallisen Isämme, asettamat rajat elämäämme. Vain niissä pysymällä pääsemme turvallisesti perille asti. Nämä rajat me löydämme raamatusta. Raamattuun uskomalla emme ajaudu jokaisen opintuulen heiteltäväksi. Joku on todennut, ettei lasten kasvattaminen ilman rajoja ole rakkautta laisinkaan. Kuinka sitten Jumala, joka on täydellinen rakkaus, voisi olla asettamatta rajoja luomilleen ihmisille, joita hän rakastaa?

Jumalan tahto on, että elämämme keskittyisi asioihin, jotka hän on ihmiskunnalle jo ilmoittanut, sen sijaan, että etsisimme yhä uusia ilmoituksia ja uskomuksia vieraista uskonnoista tai henkimaailmasta. Ihmisen tehtävänä Jumala-suhteessa on ottaa sana vastaan uskossa ja toteuttaa uskoaan käytännössä. Raamatusta me opimme tuntemaan rakastavan Isän, jonka Jeesus tuli ilmoittamaan maailmalle. Taivaaseen astumisensa jälkeenkään Jeesus ei jättänyt opetuslapsiaan orvoiksi, vaan jätti meille Pyhän Henkensä.

Moni on sitä mieltä, ettei uskonasioista sovi kiistellä, vaan ”jokainen tulee hurskaaksi omalla uskollaan”. On totta, että meillä on vapaus uskoa juuri niin kuin haluamme. Hurskaaksi ei kuitenkaan tulla miten vain. Raamatun mukaan vain Jumala on vanhurskas. Ihmisen vanhurskaus on pelkkää Jumalan antamaa lahjaa, jonka ihminen saa, uskoessaan evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta ja tunnustaessaan hänelle syntinsä. Vaikka kaikki ihmiset ovatkin Jumalan kätten tekoa, Jumalan lapseksi voidaan tulla vain uudestisyntymän kautta.

Raamattu kertoo, kuinka Jumala on ikiajoista asti puhunut esi-isillemme profeettojensa kautta ja kärsinyt ihmiskunnan tietämättömyyttä menneinä aikoina. (Ap.t. 3:21) Jeesuksen kautta hän teki kuitenkin tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat. (1. Kor. 1:21)

Jeesuksen maailmaan tulo aloitti viimeisiksi päiviksi tai lopun ajaksi kutsutun ajanjakson. Hänen syntien sovitustyönsä 2000 vuotta sitten asetti ihmiskunnan valinnan paikalle, jonka jälkeen jokaisen ihmisyksilön on pitänyt päättää, mihin hän tahtoo uskoa. Tämä armon ajaksikin kutsuttu aikakausi päättyy kerran Jumalan säätämään päivään, Herran päivään, jona hän on kokoava kaikki kansat eteensä ja tuomitseva maanpiirin siihen määräämänsä miehen eli Jeesuksen kautta. Ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista. (Ap.t. 17:31) Jeesuksen elämä, kärsimykset ja ristinkuolema täyttivät ne lupaukset, mitkä Jumala oli edeltä käsin ilmoittanut profeettojensa kautta. Pelastusta ei ole yhdessäkään toisessa nimessä. Raamatussa Jumala sanoo: Minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa kuin minä. (Jes. 43:11)

Raamattua on kautta historian yritetty selittää pelkäksi juutalaisten kansalliseepokseksi ja Israelin Jumalaa heidän omaksi heimojumalakseen. Raamattu itse kuitenkin kumoaa tällaiset väitteet. Vaikka Jumala valitsikin juutalaiset omaisuuskansakseen, uskoi sanomansa heille ja antoi Vapahtajan syntyä heidän kauttaan, on hän silti ilmaissut olevansa myös muiden ihmisten Luoja ja Jumala. Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin, koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. (Room. 3:29-30) Että kaikki kansat tulisivat tietämään, että Herra on Jumala eikä muuta jumalaa ole. (1. Kun. 8:60) Sama maailmankaikkeuden Herra, joka vanhan liiton aikoina johdatti Aabrahamia, Iisakia, Jaakobia ja muita heprealaisia, löytyy myös Uuden Testamentin sivuilta.

Sen sijaan kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia. (Ps. 96:5) Jo Vanha Testamentti kertoo, kuinka kukin kansa teki itselleen omat jumalansa. (2. Kun. 17:29) Epäjumalaksemme voi nousta mikä tahansa asia, jonka korotamme Israelin Jumalan edelle. Raamattu kuitenkin kertoo, ettei muita todellisia jumalia ole olemassa. Herra sanoo: …Paitsi minua ei ole yhtään jumalaa; ei ole vanhurskasta ja auttavaa jumalaa muuta kuin minä. (Jes. 45:21)

Kun vielä vaellamme tietämättömyydessä ja tottelemattomuudessa, saatamme raamatun Jumalan sijaan kumartaa muiden uskontojen epäjumalia, kuvia, patsaita, guruja tai henkiolentoja, jopa eläimiä, kiviä tai puita. Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: ”Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!” (Jes. 44:19)

Monet turhat rituaalit ja tarpeettomat ”puupökkelöt” ovat käytössämme vielä tänäkin päivänä, niin pakanauskonnoissa, okkultismissa kuin totuudesta eksyneessä kristikunnassakin. Mutta epäjumalat katoavat kaikki tyynni. Silloin mennään kallioluoliin ja maakuoppiin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan. Sinä päivänä ihmiset viskaavat pois myyrille ja yököille hopea- ja kultajumalansa, jotka he ovat tehneet kumarrettaviksensa. (Jes. 2:18-20) Jumalan tahto on, että puhdistaisimme jumalanpalveluksemme kaikista turhuuksista ja epäjumalanpalvelusmenoista.

Sillä kansat noudattavat turhia jumalia; sillä ne ovat puuta, joka hakataan metsästä, puusepän kätten tekemiä, työaseella tehtyjä. (Jer. 10:3)

Monet harhaopit tunnistaa usein siitä, että raamatun Jumalan sijaan niiden vetonauloina toimivat jotkin henkimaailman olennot tai ihmiset itse; ”suuret nimet”, saarnaajat tai johtajat.

Simon Magus, jota pidetään gnostilaisuuden ja vapaamuurariuden esi-isänä, vaikutti Samariassa alkuseurakunnan aikana. Apostolien teoissa mainitaan, kuinka Simon hämmästytti ja eksytti kansaa, sanoen olevansa jokin suuri: Mutta ennestään oli kaupungissa muuan mies, nimeltä Simon, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa sanoen olevansa jokin suuri; ja häntä kuuntelivat kaikki, pienet ja suuret, ja sanoivat: ”Tämä mies on se Jumalan voima, jota kutsutaan ’suureksi’.” Ja he kuuntelivat häntä sentähden, että hän kauan aikaa oli noituuksillaan heitä hämmästyttänyt. (Apt. 8:9-11) Kun evankelista Filippus saapui kaupunkiin julistamaan evankeliumia Jeesuksesta, samarialaiset kuitenkin ymmärsivät eksyneensä harhaoppeihin ja kääntyivät pois okkultismista.

Jeesuksen seuraajaksi kelpaa kuka tahansa, joka vain tahtoo tunnustaa syntinsä ja uskoa häneen. Jumala rakastaa myös maailman silmissä heikkoja, halpasukuisia ja halveksittuja. Niitä, jotka eivät mitään ole. Daavid, jonka Herra nosti lammaspaimenesta kuninkaaksi asti, sanoi: ”Mikä olen minä, Herra Jumala, ja mikä on minun sukuni, että olet saattanut minut tähän asti?” (1. Aikak. 17:16)

Kuitenkin varsin usein sorrumme kerskaamaan itsestämme tai saavutuksistamme. Jopa Jeesuksen omat opetuslapset sortuivat kiistelemään siitä, kuka heistä olisi kaikkein suurin. Mutta Jeesus opetti heitä: ”Joka teistä kaikista on pienin, se on suuri” (Luuk. 9:46,48) ja ”Joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne”. (Matt. 20:26) Jeesus itse eli elämänsä parjattuna, vihattuna ja naurunalaisena, vaikka hän oli täynnä Pyhää Henkeä, rakkautta, totuutta, armoa ja viisautta.

Raamatussa Jumala lupaa pysyä samana vanhuuteemme asti ja kantaa omiaan hamaan harmaantumiseemme saakka. Niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan. (Jes. 46:4) Lupauksen lapsiksi tullaksemme meidän tulee kuitenkin uskoa häneen niin kuin raamattu opettaa ja pysyä Kristuksessa loppuun saakka. Herra on luvannut pitää huolta omistaan, mutta varoittaa jumalattomia ja hänestä luopuneita.

Eräänä päivänä jokainen Jeesuksen Kristuksen Herrauteen uskova Jumalan lapsi tulee saamaan voitonseppeleen ja samanlaisen ylösnousemusruumiin, joka Jeesuksella itselläänkin on. Jo alkuseurakunnan kristityt joutuivat kuulemaan kuolleiden ylösnousemusopistaan muiden ihmisten pilkkaa. Omana aikanamme new age-liike ja monet muut eksyneet tahot ovat päättäneet jatkaa samalla pilkkalinjalla. Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: ”Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin.” (Ap.t. 17:32) Kumpaan ryhmään sinä aiot kuulua?



...Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. (1. Tess. 4:16-18)