Okkultismin pajunköysi

Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta... Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa. (Jer. 23:16, 22)

New age’ä voisi luonnehtia vaihtoehtouskonnoksi ja elämänkatsomukseksi, jonka monet opetukset pohjautuvat esoterismiin, okkultismiin ja spiritualismiin. Uushenkisen liikehdinnän suosio maailmalla ja Suomessa kasvaa koko ajan. Tavallisten ihmisten lisäksi sen liberaaleja arvoja edistävät niin media kuin monet julkisuuden henkilötkin. Tunnetut ihmiset tuovatkin kaivattua lisäpotkua liikkeelle, jonka agendana on alusta alkaen ollut koko maailman valloitus. Pinnalta katsoen näyttäisikin jo siltä kuin new age-oppien voittokulkua ei pysäyttäisi enää mikään. Varma voitto saattaakin jo häämöttää uushenkisten ihmisten silmissä. Raamatusta kuitenkin tiedämme, että jokaisen polven pitää kerran notkistuman Jeesuksen edessä ja jokaisen suun tunnustaman hänet Herraksi. (Fil. 2:10) Sinä päivänä Baabelin väärä uskonto kaikkine jumalankuvineen murskataan maahan. (Jes. 21:9)

”New age”, joka suomeksi tarkoittaa uutta aikaa tai uutta aikakautta, ei nimestään huolimatta ole mitään ”uutta” ihmiskunnan historiassa. Jo nimitys itsessään johtaa ihmisiä harhaan. Todellisuudessa okkultismin syntysanat lausuttiin jo Eedenin puutarhassa sielunvihollisen toimesta, sen istuttaessa ihmiseen epäilyn ja kapinan Jumalaa, hänen auktoriteettiaan ja sanaansa kohtaan. (1. Moos. 3:1) Sama sielunvihollisen agenda vaikuttaa tänä päivänä new age-liikkeenä tunnetun ideologian taustalla. Koska raamatullinen kristinusko merkitsee uushenkisyydelle hiertävää kiveä ja jarrua, joka pidättää koko ihmiskunnan henkistä eteenpäin pääsyä, liike tekee kaikkensa, osoittaakseen Jeesuksen sovitustyön valheeksi ja horjuttaakseen kristinuskon luotettavuutta. Tämä tehdään vääristelemällä raamatun ilmoitusta. Herran sanasta on tullut heille kelvotonta pilkkaa. (Jer. 6:10)

Tutkimusten mukaan kristityt ovat maailman vainotuin vähemmistö. Jeesus itse ennusti tämän meille jo vuosituhansia sitten. Hän sanoi, että häneen uskovat ihmiset tulisivat muodostamaan pienen, sorretun joukon. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat. (Joh. 15:20) Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. (Luuk. 12:32)

Toisin kuin okkultismissa uskotaan, aikamme kristillisten arvojen heikentymisessä ei ole kysymys ”uuden ajan tuomasta ihmiskunnan henkisten arvojen kohoamisesta”, vaan eedeniläisen pajunköyden nielemisestä, jonka suuri osa ihmisistä on jo tehnyt henkivaltojen vaikutuksesta. Jumalan sanan tottelemattomuus saattaa ihmiset kompastumaan. (1. Piet. 2:8)

Osa kristityksi tunnustautuvakaan ei välttämättä enää usko raamatun täyteen totuuteen tai Jeesuksen konkreettiseen paluuseen maan päälle. Siitä huolimatta he pitävät itseään kristittyinä. Tämän kaltaisia Jeesukselle kylmenneitä, totuudesta luopuneita uskovia löytynee varmasti kaikista aikamme kristillisistä tunnustuskunnista ja suuntauksista. Toiset ovat alun alkaenkin olleet pelkkiä ”penkki- ja nimikristittyjä tai leipäpappeja”, jotka tunnustavat Jeesusta huulillaan, mutta eivät sydämellään ja elämällään. Tällaiset kristityt eivät pidä Jeesuksen käskyjä, eivätkä elä hänen tulemuksensa odotuksessa. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät... (Tiit. 1:16) Jeesus kuitenkin tiesi näin käyvän. Sen vuoksi hän sanoi: Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä? (Luuk. 18:8)

New age-liikekin on vain yksi liikehdintä maailmassa, joka ratsastaa avoimesti Jeesuksen nimellä ja raamatun jakeilla, olematta silti kristillinen ja raamatullinen. Se on kuitenkin yksi näkyvimmistä raamatun vastustajista. Taannoin vilkaisin internetistä erään tunnetun okkultistin luentoa, jonka raamatunvastaisia opetuksia olen konkreettisestikin istunut kuuntelemassa new age-vuosinani. Tässäkin esityksessään hän kävi läpi raamatun yhtä kirjaa, sekoittaen joukkoon Kalevalaa, kabbalaa ja muita aineksia. Luento on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka uushenkinen new age-liike hyödyntää jopa raamattua, raivatessaan pelastavaa kristinuskoa oman ideologiansa tieltä.

Koska kristinusko on yhä sekoittuneempi maailmassa vallitsevien käsitysten kanssa, ”kristittykin” voi tänä päivänä olla hyvinkin harhaanjohtava ja leväperäinen käsite.

Kun itse olin vasta uskoon tullut ja tein pesäeroa new age-liikkeeseen, otin yhteyttä erääseen okkultistiin, jonka postituslistalle vielä kuuluin. Kerroin hänelle haluavani pois listalta. Syyksi ilmoitin sen, että olen nyttemmin kristitty. Hän vastasi minulle: ”Kristitty se olen minäkin. En kylläkään ahdasmielisellä tavalla.” Kysymyksessä oli henkilö, joka kuuluu ufologian ja parapsykologian näkyvimpiin hahmoihin, tekee astraalimatkoja fyysisestä kehosta irtautumalla, tapailee eri ulottuvuuksien olentoja, sekä kommunikoi niiden kanssa telepaattisesti. Kaikesta huolimatta hän nimitti itseään kristityksi. Nyttemmin tämä ruumiistapoistumisilmiö eli ns. astraaliprojektio, joka tunnetaan myös oobe-ilmiönä, on rantautunut vähäisessä määrin kristinuskonkin pariin. New age-liikkeen omien väitteiden mukaan monet kristinuskon edustajat suhtautuvatkin uushenkisiin oppeihin, kuten ufologiaan, jo varsin avarakatseisesti.

Väitteitä ei ole vaikea uskoa tosiksi. Onhan katolisella kirkollakin omat observatorionsa, joiden ”zikkurateista” se on tähystellyt avaruutta jo kauan ja ”Luciferiksi” nimetty tähtitieteen projektinsa, jonka väitetään keskittyvän ufoihin ja avaruusolentoihin. Erään lehtijutun mukaan nykyinen paavikin olisi ilmaissut valmiutensa myös ”marsilaisten” kastamiseen. Hänen mukaansa kastemaljan ääreltä ei pidä käännyttää ketään; ei edes ”pitkäkorvaisia ja – nenäisiä, vihreitä miehiä”. Vastaavia lausumia ovat antaneet kyllä muutkin kirkonmiehet. Suomenkin televisiossa on jo mustavalkoaikakautena esiintynyt ”kirkonväkeä”, joiden tulkinnat raamatusta ovat olleet yhtä ufomyönteisiä. Toiset pitävät Jeesustakin toiselta planeetalta saapuneena avaruusolentona.

Nykyään varsinkin äärikarismaattiset, menestysteologiset ja muut uudismieliset liikehdinnät vaikuttaisivat imevän vaikutteita new age-liikkeen opetuksista. Näissä liikkeissä koetaan paljon ulkonaisia voiman merkkejä, kuten kaatumisia tai tulikokemuksia. Merkkejä pidetään Jumalan toiminnan osoituksina, vaikka tämän kaltaiset ilmiöt ovat täysin vieraita Jeesuksen omassa parantamistoiminnassa. Erään ”tutkivan blogistin” mukaan new age-liikkeestä uskoon tulleet kristityt karttaisivat vaistomaisesti tietynlaista toimintaa, joka on rantautunut kristikuntaan, koska he tunnistavat ilmiöiden takana vaikuttavat henkivallat vanhasta kokemuksesta.

Kun itse tulin etsikonaikaan, aloin raamatun lukemisen ohessa seurata myös kristillistä kirja- ja ohjelmatarjontaa. Jo pian huomasin, kuinka Jeesukseen uskova, tunnustava kristitty saattoi olla yhtä perso yliluonnollisille ilmiöille kuin kuka tahansa okkultisti. Totuus on, että yliluonnollisuus vetää ihmisiä puoleensa. Sen vetovoimalta eivät aina ole turvassa uudestisyntyneetkään.

Vaikka Kristuksen evankeliumi leviääkin maailmalla ja uusia ihmisiä tulee uskoon koko ajan, samaan aikaan ne, jotka jo kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa, Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia maistaneet, sekä Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet, ovat kääntymässä takaisin maailmaan, taruihin, ihmiskäskyihin, alkeisvoimiin tai riivaajien oppeihin. He ovat palaamassa takaisin lähtöruutuun. Raamatussakin Henki varoitti, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja. (1. Tim. 4:1) Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut. (Mark. 13:22) Jumalan sanassa tällaisesta luopumuksesta varoitetaan ankarasti: parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa.” (2. Piet. 2:21-22)

Lopun ajan eksytyksen kohteena ovat etupäässä ne, jotka tunnetaan maailmassa Jeesuksen uskollisina todistajina. Eihän Jumalasta erillään olevia ihmisiä tarvitse eksyttää. Hehän ovat jo eksyksissä. Maailman menoon mukautuneesta, lihallisesta, nukkuvasta ja raamatun sanasta luopuneesta kristitystäkään ei sielunviholliselle vaivaa koidu. Siksi saatanan pääasiallinen vaino kohdistuu niihin Jeesuksen opetuslapsiin, jotka tahtovat seurata häntä koko sydämestään ja raamatullisesti. Lopun aikana osa kristityistä antaa kuitenkin vietellä itsensä yhä pahemmin väärien oppien ja maailman kanssa solmittujen kompromissien kautta. Tällaiset kristityt ovat kuin Deemas, joka jätti uskonsa, rakastuneena nykyiseen maailmaan. (2. Tim. 4:10) Osa taas luopuu Jeesuksesta pilkan ja vainon seurauksena.

Raamattu opettaa, että Jumala on Henki, joka uudestisynnyttää meidät lapsekseen sanansa ja Pyhän Henkensä kautta. Raamatussa Jumalaa kutsutaan henkien Isäksi. Ilman hänen henkäystään emme olisi edes elossa. Jonain päivänä saamme samanlaisen ylösnousemusruumiin, jollainen Kristuksellakin on. Tämä on luvattu kaikille Jeesuksen omille hänen ilmestymisessään. Myös raamattu on yliluonnollinen, Jumalan inspiroima, pyhä ja elävä Hengen ilmoitus. Näiden seikkojen valossa on ymmärrettävää, että kiinnostusta yliluonnollisuuteen ilmenee myös kristityillä. Sen sijaan suoranainen viehtymys okkultismiin ja paranormaaleihin ilmiöihin on synti, josta uskovien tulee tehdä parannus. Tähän viettelyksen ansaan on kuitenkin moni nykypäivän kristitty langennut erilaisten manifestaatioitten, kultapölyn, portaalien ja muiden sekalaisten ilmiöitten kautta, joita raamattu ei lainkaan tunne.

Osa niistäkin, jotka ovat tulleet uskoon new age-liikkeestä, saattavat odottaa uskonelämältään samanlaisia kokemuksia, joihin he ovat tottuneet jo okkultismissa. On selvää, ettei entistä taipumusta yliluonnollisiin ilmiöihin ja kokemuksiin pidä ruokkia enää Kristuksen seurakunnassa.

Eräässä raamatun kirjassa kuvaillaan Tyyron ruhtinasta. Hesekiel kirjoittaa: ...sinun sydämesi on ylpistynyt ja sinä sanot: 'Minä olen jumala, jumalain istuimella minä istun merten sydämessä', ja olet kuitenkin ihminen, et jumala, vaikka omasta mielestäsi olet jumalan vertainen... (Hes. 28:2) Tyyron ruhtinaan lailla myös okkultismissa on omaksuttu mantra: 'Minä olen jumala'. (Hes. 28:9) Loppukaneetiksi lisätään mielellään lause: 'Sanokoon muut mitä hyvänsä.' On selvää, että tämän kaltaisilla Jeesuksen ristintyötä vastustavilla opeilla halutaan horjuttaa ihmisten luottamusta kristinuskon totuuteen. Tarkoituksena on mitätöidä raamatun keskeisin ja tärkein opetus, jonka mukaan tarvitsemme syntiemme sovitukseksi Vapahtajaa, Jeesusta Kristusta, voidaksemme pelastua Jumalan tulevilta tuomioilta.

Jotkut ovat selittäneet enkeliruhtinaankin lankeamista pelkäksi ”ulkonäölliseen turhamaisuuteen lankeamiseksi”. Siitä ei kuitenkaan ollut kysymys. Luciferin ylpeyden synnillä tarkoitetaan ennen muuta sellaista kopeutta, joka esti kerubia taipumasta Luojansa auktoriteetin alle. Sama ylpeyden synti vaikuttaa myös niiden ihmisten sydämissä, jotka eivät myöskään tahdo taipua Luojansa edessä. Opit, jotka kieltävät Jeesuksen ainutlaatuisen aseman ja saattavat ihmiset pitämään itseään Kristuksen vertaisina, täyttävät selkeästi raamatussa mainitut antikristillisyyden kriteerit. Samoin myös perkele kyseenalaisti Jeesuksen aseman ja Jumaluuden, sanoen: ”Jos sinä olet Jumalan Poika...” (Luuk. 4:3)

”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” (Matt. 22:29) Raamatun mukaan meidän ei pitäisi vääntää raamatun kirjoituksia kieroon. (2. Piet. 3:16) Se johtuu siitä, että sana, jonka Jeesus on raamatussa puhunut, on kerran oleva tuomitsijamme. (Joh. 12:48)

Vaikka okkultismi pyrkii vääntelemään myös Jeesuksen persoonaa ja sanoja, raamatussa Jeesus itse tyrmää heidän kaltaisensa Jumalan sanan tyhjäksi tekijät. Raamatun mukaan emme voi milloinkaan tulla Kristuksen veroisiksi, joka on samanaikaisesti sekä ihminen että Jumala.

Meistä voi kuitenkin tulla hänen kanssaperillisiään. Halutessamme saamme periä iankaikkisen elämän hänen kanssaan ja viettää ikuisuutemme Jumalan luona. Vaihtoehtoisesti voimme myös luopua meille tarjottavasta perinnöstä, jolloin osaksemme lankeaa iankaikkinen ero Jumalasta.

Joidenkin uskomusten mukaan Jumala olisi piilottanut sanaansa "salakoodeja". Jos väite pitäisi paikkansa, silloin raamatun sanan selittäminen olisi vain niiden ihmisten erityistehtävä, jotka olisivat koodeihin perehtyneet. Uskomus koodattuun tietoon onkin pelkkää okkultismia ja salatiedettä, sillä Pyhä Henki avaa kirjoituksia kaikille niille, jotka haluavat oppia tuntemaan Jeesuksen ja totuuden.

Jeesus itse puhui kerran vertauksen kuninkaan pojan häistä. Hän sanoi: Kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi. (Matt. 22:11-12)

Raamatun mukaan oma vanhurskautemme on Herran silmissä kuin saastaa ja niinkuin tahrattu vaate. (Jes. 64:6) Jotta emme aikanamme jäisi yhtä sanattomiksi kuin Jeesuksen vertauksessa esiintynyt mies, ainut ”raamattukoodi”, joka meidän pitää tietää, koskee Karitsan taivaallisen hääjuhlan ”pukeutumiskoodia”. Sen mukaan jokaisella juhlaan tulijalla on oltava Jumalan lahjoittamat valkeat vaatteet yllään. Ilman tätä lahjavanhurskauden pukua meillä ei ole "pöytävarausta" Kristuksen hääjuhlassa. (Matt. 22:13-14) Taivaallisiin ilojuhliin päästäksemme tarvitsemme Kristuksen sovintoveressä valkaistuja häävaatteita. (Ilm. 7:13-17) ...hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu. (Jes. 61:10) Ilman niitä ei ole sisäänpääsyä Jumalan valtakuntaan ja Uuteen Jerusalemiin.

Monet kuitenkin yrittävät kuurata vaatteitaan puhtaiksi itse, voimatta koskaan päästä tahrattomaan lopputulokseen. Tai niin kuin raamattu asian ilmaisee: Vaikka pesisit itsesi saippualla ja käyttäisit paljon lipeätä, saastaiseksi jää sittenkin sinun syntisi minun edessäni, sanoo Herra. (Jer. 2:22)

Monilla ihmisillä on luonnostaan suuri vapauden kaipuu. Jos ihminen ei tässä kaipuussaan tunne Jeesusta, hän saattaa tehdä ”vapahtajan” jostain muusta, kuten itsestään.

Ollessani vielä mukana okkultismissa pyrin itsekin omavoimaiseen sielun vapahtamiseen ”nopeutetulla tehokoulutuksella” ja henkisillä harjoituksilla, joiden kautta uskoin nopeuttavani henkistä kehitystäni, vapautuvani karmasta ja lyhentäväni pitkää jälleensyntymisten kierrettä, jossa uskoin pyöriväni.

Kuitenkin Jeesus on jo kärsinyt syntiemme seuraamukset, jotta meillä olisi rauha Jumalan kanssa. Sama vapauttava ilosanoma on julistettu kaikille, niillekin, jotka uskovat olevansa karman ja jälleensyntymisten kuristusotteessa. Mutta evankeliumi ja Jumalan sanan lupaukset eivät meitä hyödytä, ellei sana sulaudu meihin uskossa. (Hepr. 4:2) Luopumalla epäuskostamme pääsemme kiinni Jumalan ilmaiseen armoon ja pelastukseen, jos vain haluamme astua leirin ulkopuolelle Jeesus-tielle, jossa Jumalan armo ja rakkaus voivat uudestisyntymän jälkeen kasvattaa meitä levosta, eikä omista ansiotöistämme käsin.

Omavoimaisuus johtaa monet lavealle tielle, jossa luomisvoimaakaan ei välttämättä enää pidetä Jumalalle kuuluvana yksinoikeutena. Siksi monet ihmiset uskovat oppeihin, jotka perustuvat ajatusten ja sanojen luovaan voimaan. Tässä opissa ajateltujen ja puhuttujen sanojen uskotaan toteuttavan asioita ja jopa korjaavan, parantavan ja materialisoivan niitä fyysiselle tasolle. Sanojen ja mantrojen eli ajatuskaavojen hokemiseen saatetaan liittää myös muita metodeja, kuten mielikuvien eli visualisoinnin samanaikaista käyttöä. Okkultismissa visualisointia ja sanamagiaa käytetään kuin kalevalaista sampoa, joka ”jauhaa rahaa, viljaa ja suolaa” universumin ehtymättömästä lähteestä. Tiedot näistä tekniikoista on saatu idän uskonnoista tai henkimaailman eri olentoja konsultoimalla. Monelle rajatiedon harrastajalle eri olennot tuntuvatkin muodostuneen ylimmiksi, hengellisiksi auktoriteeteiksi.

Nykyään samankaltaisia mielentekniikoita on ryhdytty käyttämään myös kristinuskossa. Vaikka monet ovat kenties vuosiakin harjaannuttaneet omaa positiivista tunnustustaan tai uskon sanojaan, tulokset ovat pysyneet laimeina; vuoret ovat pysyneet paikoillaan. Jo siitäkin voimme päätellä Jeesuksen tarkoittaneen ”vuorien siirtämisellään” jotain muuta kuin fyysisen todellisuutemme muunteluyrityksiä mielenvoiman tai sanamanipulaation avulla.

On kyllä totta, ettei raamattu suosittele meitä ajattelemaan mitä tahansa, vaan vangitsemaan kaikki ajatuksemme kuuliaisiksi Kristukselle. (2. Kor. 10:5) Tämä kuitenkin tarkoittaa Jumalan sanan mukaisten, totuudellisten, hyvien ja kunnioitettavien ajatusten uskomista ja vaalimista mielessämme, ei oman voiman tai okkulttisen sanamagian käyttämistä. (Fil. 4:8) Meidän ei myöskään pitäisi ajatella itsestämme enempää kuin ajatella sopii.  (Room. 12:3) Kun siirrämme ajatuksemme ja uskomme Jeesukseen ja hänen mahdollisuuksiinsa, silloin vuoretkin kuvaannollisesti siirtyvät elämässämme.

Jotkut uskonnäkemykset kuitenkin opettavat ”siirtämään vuoremme” omin voimin. Kun siirrymme pois Kristus-keskeisyydestä kohti minä-keskeisyyttä, alamme käskeä ”risuja ja männynkäpyjä” väistymään tieltämme, ikään kuin materia voisi koskaan totella ihmiskäskyjä. Manaamme vuoria, kuvitellen niiden heittäytyvän mereen, kunhan vain uskon sanamme on tarpeeksi ponteva tai mantrojen toistokerrat riittävän suuria. Raamatun mukaan Kristuksen voima tulee kuitenkin täydelliseksi heikkoudessa. Uskoakaan ei tarvita kuin sinapinsiemenen verran. Siitäkin huolimatta jotkut kristitytkin ovat alkaneet vakuuttua omien ajatus-, sana- ja uskonponnistustensa toimivuudesta.

Vaikka näillä keinoilla jotain tuloksia saataisiinkin, mielen tekniikoiden avulla saadut vastaukset tuskin perustuvat yliluonnollisiin lakeihin, piileviin kykyihimme tai omaan uskomme voimaan. Selitys löytynee jostain muualta.

Aina kun ihminen hairahtuu väärille urille, on hyvä muistaa, että sielunvihollinenkin on ajan tasalla vikasuunnastamme. Usein juuri sielunvihollinen on meidät sivupoluillemme ohjannutkin. Kaiken lisäksi sillä on mieltymys lisätä vauhtia matkantekoomme. Sen ”roskapankkikin” lienee aina yhtä ehtymätön ja avoinna kellon ympäri, mitä tulee ihmisten loppumattomien oikkujen täyttämiseen, haluihimme, mielitekoihimme ja himoihimme. Okkultismissa jotkut kirjoittelevat ”maailmankaikkeudelle” jopa shekkejä, ollen vakuuttuneita kaikkeudessa piilevän vetovoiman lain toimivuudesta ja sen muhkeasta vastauksesta. Mitä ilmeisemmin vastausten saamisen taustalla vaikuttaa kuitenkin roskapankin ”pankkiiri” itse sekä henkivaltojen suosiollinen avustustoiminta, eikä suinkaan mielemme salainen kapasiteetti tai jokin maailmankaikkeudessa vaikuttava yliluonnollinen lainalaisuus. Yhä useampi on kuitenkin vakuuttunut ”oman sielunsa piilevistä voimista”.

Eräs kuolemansairas okkultisti olisi viimeisillä voimillaankin halunnut todistaa mielenvoimien olemassaolon ja toimivuuden. Väitetään, että hän olisi kieltäytynyt perinteisen lääketieteen avusta viimeiseen saakka ja yrittänyt tervehtyä vakavasta sairaudestaan pelkkien henkisten metodien avulla. Onnistuessaan hänen toipumisensa olisi ollut lääketieteellinen ihme ja todistanut ajatusten voiman ja parannuskyvyn. Toisin kuitenkin kävi. Onkin hyvin surullista, jos ihmiset päättävät uhrata itsensä okkultismin epäjumalalle vielä iankaikkisuuden kynnykselläkin. Jumala on kuitenkin sallinut meille tällaisenkin valinnan mahdollisuuden.

Erilaisia mielentekniikoita kokeilin itsekin new age-vuosinani. Vielä tuolloin uskoin monen muun okkultistin tavoin, että voimat johtuivat itsestäni ja näkymättömistä laeista maailmankaikkeudessa.

Kun ihminen turvautuu omaan tahdon- ja uskonvoimaansa, hänen sydämensä on vaarassa luopua Jumalasta ja hänen mahdollisuuksistaan. On selvää, että tällainen kokeilu ja rajanylitys huomioidaan myös sielunvihollisen maailmoissa. Sen jatkuvana haluna on harhauttaa ihmiset mahdollisimman kauas raamatullisesta uskosta ja pelastuksesta, ja saada ihmiset turvautumaan johonkin muuhun kuin Jeesukseen. Sanamagian ja visualisoinnin kautta saatujen vastausten ja tulosten syntymistä autettaneen henkimaailmasta juuri sen verran, että ihminen saadaan vakuutetuksi ”omista kyvyistään”. Tätä samaa omavoimaisuuden polkua kulkevat nykyään sekä uushenkiset okkultistit että ”uuskristillisyyden” pauloihin ajautuneet uskovat.

Tullessani itse uskoon törmäsin kristikunnassa jo alkumetreillä myönteisen ajattelun ja elämänhallinnan kaltaisiin oppaisiin. Hankin jopa muutaman opuksen itsellenikin. Vaikka olinkin melko yllättynyt tämän kaltaisten teosten olemassaolosta myös kristikunnassa, olin sinisilmäinen ja luin kirjat, sillä kirjat vakuuttivat keskittyvänsä ”raamatun opetuksiin” mielen alueesta, oikeasta ja väärästä ajattelusta sekä sanojen oikeanlaisesta käyttämisestä. Eräässä kirjassa jopa korostettiin, ettei kysymys olisi samasta ”harhauttavasta myönteisen ajattelun voima -opetuksesta”, jota opetetaan myös mietiskelyyn perustuvissa uskonnoissa ja new age-liikkeessä. Lukukokemus sai minut kuitenkin hämilleni. Kirjasta luin, kuinka kristittyinä kykenisimme ”kurottautumaan ulottuvuuteen, jossa Jumala on, ja kutsumaan olemattomat, ikään kuin ne olisivat”, tai ”profetoimaan itsellemme ja muille parempaa tulevaisuutta.” Toisin kuin kirjan mainospuheissa väitettiin, ne kaikesta huolimatta toistivat samansuuntaisia käsityksiä, joihin olin tottunut jo new age-vuosinani. Molempien oppien mukaan voisimme Jumalan tavoin ”nyhjätä asioita tyhjästä” sekä muokata tulevaisuuttamme omien sanojemme kautta.

Jouduttuani kirjojen vuoksi hämmennyksiin ja ristiriitaan Jumala toi eteeni menetysteologian termin. Vielä tuossa vaiheessa koko käsite oli minulle täysin vieras. Tutkittuani sitä lisää, ymmärsin ”teologian” saaneen vaikutteita omasta vanhasta oppisuunnastani eli new age-liikkeestä. Tällä tavoin, hieman kantapäänkin kautta, aloin pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei kaikki kristikunnassa esiintyvä opetus välttämättä aina ollutkaan Herramme terveisiin sanoihin pitäytyvää, jumalista oppia. (1. Tim. 6:3-5)

Jos Jumala todella soisi luomisvoimaansa meille ihmisille, olisiko hän enää edes mikään raamatun ilmoittama Kaikkivaltias, suvereeni Luoja, joka ei suostu jakamaan kunniaansa epäjumalien kanssa? Eikö ihmiselle annettu luomisvoima olisi kuin ladattu ase ymmärtämättömän lapsen taskussa? Komediassa Bruce, taivaanlahja (engl. Bruce Almighty) kerrotaan melko osuvasti, kuinka meille kävisi, jos todella saisimme Jumalan voimat omaan käyttöömme. Brucen tavoin käyttäisimme saamamme kyvyt oman edun tavoitteluun ja muiden ihmisten manipuloimiseen. Saisimme sekä omat, läheistemme että maailman kirjat sekaisin. Vajavaisina ihmisinä emme osaa hahmottaa asioiden kokonaiskuvaa, voidaksemme ymmärtää yhden teon vaikutusta muihin asioihin. Vain Jumala kykenee pitämään lankoja käsissään tällä tavoin. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. (Jes. 55:8-9) Ainoastaan hän pystyy ”kutsumaan olemattomiakin oleviksi” ilman, että asiat sotkeutuvat toisiinsa.

Luomisvoimaan uskovien opettajien mukaan näkymättömiä asioita kuitenkin voitaisiin ”manifestoida näkyviksi” ajatusten, uskon sanojen ja suun tunnustusten kautta. Tässä okkulttis-henkisessä ”kristinuskossa”, joka on alkanut vallata alaa Kristuksen seurakunnan sisällä, uskovia kehotetaan vetämään asioita hengen maailmoista ja kirkkauden tasoilta omaan elämäänsä. Tämä onkin johtanut siihen, että ”eetteristä” yritetään vetää niin raajoja, uusia autoja kuin mieluisia elämänkumppaneitakin. Sen sijaan, että kristityt nöyrtyisivät polvistumaan Jumalan eteen, uskoen taivaallisen Isänsä hyvään tahtoon ja kaikkitietävyyteen lapsensa tarpeiden suhteen, jotkut ovat tehneet omasta tahdostaan ja sanoistaan okkultismin kaltaisia ”sampoja”, joiden avulla toteutetaan mielihaluja ja toiveita kuin new age-liikkeessä konsanaan. Molemmissa opeissa toteutuvatkin hyvin raamatun sanat: Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille Herra? (Ps. 12:5) On selvää, ettei tämän kaltaisen ”tilausjonon” luukulla ainakaan Jumala itse seiso, pyyntöjä toteuttamassa, sillä okkultismista omaksutuilla manifestaatio-opeilla ei ole Jeesuksen eikä terveen opin kanssa mitään tekemistä. Omavoimaisuuden sijaan meidän tulisikin lähestyä taivaallista Isäämme anoen, luottaen Jumalan hyvyyteen elämämme suhteen, kun me häneltä jotain pyydämme hänen tahtonsa mukaan. (1. Joh. 5:14)

Jos Jeesuksen seuraaminen on kestänyt jo vuosikymmeniä ja ollut tasaista puurtamista, uudet villitykset voivat joskus muodostua ylivoimaiseksi houkutukseksi jopa vanhoille ja ansioituneille uskonkonkareille. Uutuudet tuovat piristystä laimentuneeseen uskonelämään. Siksi ne saattavat vetää kokeneemmankin kristityn mukaansa. Kauan uskossa ollutta voikin vaivata sokea luottamus omaan hengelliseen näkökykyynsä tai Jumalan automaattiseen varjelukseen. Kuitenkin raamattu varoittaa nimenomaan valittujen eksymyksestä ja taidollisten kompastumisesta. Kauan uskossa ollut, täysin valvomaton kristitty saattaa olla yhtä suuressa eksymisvaarassa kuin vastasyntynyt karitsa.

Jotkut uskovista ovat sitä mieltä, että eläisimme pahimmissa lopun ajan eksytyksissä jo nyt. Mutta monen mielestä pahin on vasta tulossa. Herran varjeluksen ja valveutuneiden kristittyjen ansiosta Suomen seurakuntakin on sentään monelta vielä säästynyt, verrattuna ulkomailla oleviin eksytyksiin. Se, että uudet asiat saapuvat maahamme usein jälkijunassa, onkin tällä kertaa koitunut vain parhaaksemme.

Ajan henki kuitenkin suosii kaikkea yliluonnollisuutta. Sen huomaa median tarjonnasta, kuulee ihmisten puheista ja näkee heidän ajanvietteistään.

Jotkut uskovatkin ovat tulleet persoiksi henkimaailman kokemuksille. Jos jokin ilmestys tai kokemus on tarpeeksi vaikuttava, muutumme haluttomiksi koettelemiselle ja sanassa pysymiselle. Haluamme niin kovasti kokea jotain, että uskomme kaiken ihmeellisen, selittämättömän ja yliluonnollisen Jumalalta tulleeksi, vaikka emme löytäisi asioille mitään tukea raamatusta. Raamatun mukaan Herra kuitenkin suvaitsee kaikkein vähiten ”noituutta Jaakobissa” tai ”taikuutta Israelissa”, toisin sanoen omissaan. (4. Moos. 23:23) Varoituksista huolimatta jatkamme usein valitsemallamme polulla. Näin tehdessämme toimimme kuten uppiniskaiset israelilaiset, joille Herra sanoi: …minä olen asettanut teille vartijat: ”Kuunnelkaa pasuunan ääntä.” Mutta he vastasivat: ”Emme kuuntele.” (Jer. 6:17)

Mediasta on tullut yksi keskeinen väline ja apukeino sielujen tavoittamisessa.

Erään ufologin mukaan henkimaailmasta kanavoitu tieto muuttuu niin nopeasti, että uuden kirjan ilmestyessä sen sanoma on jo vanhentunut. Tästä syystä okkultistit ovat vallanneet alaa myös mediassa, sillä sieltä tieto saadaan levitykseen paljon nopeammin. (Ilm. 12:12) Nykyisin rajatiedon harrastajilta löytyvätkin niin omat internetsivunsa, keskustelufooruminsa kuin maksulliset neuvontapuhelimensakin. Niiden avulla okkultismin sanomaa levitetään henkimaailman olentojen kehotuksesta. Eräskin new age-ihminen välitti omilla internet-sivustollaan henkimaailmasta saadun viestin, jossa sanottiin näin: ”Te olette saaneet käsiinne kaksiteräisen miekan, jota kutsutte sosiaaliseksi mediaksi. Sen avulla voitte kylvää tiedonjyviä omista kokemuksistanne muille.”

Tämän maailman uudestisyntymättömät ihmiset näkevätkin paljon vaivaa osoittaakseen raamatun totuudet valheiksi. Toisen kautta se myös osoittaa, ettei Jeesus jätä ketään neutraaliksi. Hän kirvoittaa mielipiteet niistäkin, jotka eivät omasta mielestään edes usko häneen. Jeesuksen olemassaolon ja elämänkerran tyrmäämiseksi maailmassa laaditaan jatkuvasti uusia kirjoja, tv- ja radio-ohjelmia, sketsejä ja internetsivustoja. Sen tyrmäämiseksi konsultoidaan jopa henkivaltoja.

Meidän onneksemme myös raamatun Jumala toimii mediassa omiensa kautta. Sen ansiosta yhä useampi uskova toimittaa teesinsä vaikkapa internettiin luettavaksi kirkon oven sijasta.

Raamatusta tiedämme, että Jumalan sana on Hengen miekka, elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. (Hepr. 4:12) Sanan leviäminen median kautta saavuttaakin jo paljon suuremman ja laajemman ihmismäärän kuin pelkkä ”apostolin kyyti”. Vaikka tällaistakin kyytiä yhä tarvitaan, median käyttö on osaltaan toteuttanut Jeesuksen lupauksen siitä, kuinka hänen seuraajansa tulisivat tekemään jopa suurempia tekoja kuin hän itse. (Joh. 14:12) Koska kukaan ei voi olla opettajaansa suurempi, on selvää, ettei Jeesus tarkoittanut sanoillaan suurempia voimatekoja, niin kuin yltiöpäisimmät karismaatikot väittävät, vaan evankeliumin maailmalaajuista levittämistyötä ja sen suurempaa voittokulkua.

Kristillinen mediatyö on siis tarkoitettu ennen muuta niiden ihmisten tavoittamiseen, jotka eivät vielä tunne Jeesusta Vapahtajanaan. Toisena merkittävänä kohderyhmänä ovat ihmiset, jotka eivät voi osallistua paikallisseurakunnan kokoontumisiin. Internet, televisio ja muut viestintäkanavat tuleekin hyödyntää tehokkaasti, jotta Kristuksen evankeliumi leviäisi syrjäkylien koteja ja maailman äärilaitoja myöten. Valitettavaksi mediatyön sivuilmiöksi on muodostunut jo uskossa olevien liiallinen ajanvietto kristillisten kanavien ja foorumeitten parissa. Ne uskovat, joiden tulisi jo tehdä konkreettista evankeliumin työtä itse, kuluttavatkin aikaansa näiden medioiden ääressä.

Myös eksymys ja luopumus pääsevät leviämään tietoisuuteemme usein juuri median kautta, kuten jo edellä kuvailin. Joidenkin raamatuntulkintojen mukaan Sakarjan näkemä näky ”jumalattomasta, eefa-mitan sisällä istuvasta naisesta ja lentävistä haikaroista” kuvastaisivat ensimmäistä tv-vastaanotinta ja -satelliittia. ”Sinearin maalla” puolestaan viitattaisiin ihmisen sisimpään. Kun katsomme sitä tarjontaa, jota mediassa tänä päivänä näemme; väkivaltaa, kauhua, pornoa, okkultismia, tai vaikkapa kristillisten ohjelmien harhaopetuksia, on helppo uskoa, että Jumalan silmissä televisio ja muu media edustavat mitä suurimmassa määrin myös jumalattomuutta. Kun kysymys on kristillisen median omista harhaopetuksista, uskovat sälyttävät vastuun mielellään itsensä ulkopuolelle. Aikuisen kohdalla ensisijainen vastuu on kuitenkin sillä, jonka käsi pitelee kiinni television kaukosäätimestä.

Mediariippuvuus on kuitenkin saanut monet ihmiset koukkuunsa. Jotkut kristityt ovatkin nimenneet television ja tietokoneen aikamme suurimmiksi epäjumalan alttareiksi, jotka on nostettu keskipisteiksi kodeissamme ja sydämissämme. Moni uskovakin uhraa niille päivässä tunteja enemmän kuin Herralle. Niin kauan kuin omissa olohuoneissamme pidetäänkin ”jokapäiväisiä uhrimenoja haikaralle”, lienee melko tekopyhää kauhistella "Aahaan yläsalin katolla olleita taivaan kuningattaren uhrialttareita". (2. Kun. 22:12)

Hurjimpien huhujen mukaan nykyisellä satelliittiteknologialla pystyttäisiin vaikuttamaan jo ihmisten mieliinkin. Varmaa on, että niihin pystytään vaikuttamaan ainakin television ja internetin tarjonnan kautta, sillä mainokset, elokuvat ja tv-sarjat levittävät omalta osaltaan spiritualistista ja okkultistista maailmankuvaa. Sen sijaan Jumala, Jeesus ja kristinusko päätyvät usein sketsien aiheiksi. Missä pahan teon tuomio ei tule pian, siellä ihmiset saavat rohkeutta tehdä pahaa. (Saarn. 8:11) Nykyinen ihmiskunta juokin jumalanpilkkaa niin kuin vettä. Osa haluaisi jumalanpilkkapykälänkin kokonaan pois laista, häiritsemästä sananvapautta. Erilaisia maallisia pykäliä säätäessä on hyvä muistaa, ettei meidän tekemämme lakimuutos poista pykäliä taivaallisesta lainsäädännöstä ja Jumalan edestä. Raamatun mukaan lakikin on alun perin tarkoitettu meidän parhaaksemme ja Jumalan palvelijaksi.

Lukiessamme Jumalan sanaa, huomaamme sen sisältävän monia sellaisia kehotuksia, jotka asettavat uskovan itsensä aktiiviseen rooliin elämässä. Viisaat raamatunopettajat opettavatkin, että on mahdotonta lukea raamattua ja olla huomaamatta sieltä sellaisia kehotuksia kuin ”tottele, vastusta, nuhtele, hylkää, lakkaa, luovu, koettele, tee vastarintaa, pyri”. Aikamme motto ja suuntaus, jossa ”otamme vain vastaan” kaiken, mitä eteemme sattuu tulemaan, onkin täysin raamatun vastainen.

Voimmeko olettaa, että Herrakaan meitä oikealla tiellä loppuun saakka pitää, jos emme koskaan noudata hänen kehotustaan koetella, tai emme koskaan edes rukoile häntä varjelemaan meitä pahasta?

Vaikka sitten olisimmekin tehneet elämässämme vääryyttä väsyksiin saakka - jopa uskonelämämme aikana - Jeesuksella riittää silti kykyä ja tahtoa erheidemme kääntämiseen niin, että nekin lopulta palvelevat hänen valtakuntansa asioita.

Tärkeintä olisikin opetella tuntemaan Jumala ja hänen sanansa, rakastua totuuteen ja suostua Pyhän Hengen korjaustoimenpiteisiin silloin, kun erehdys on tapahtunut. (Jaak. 3:2) On hyvä pitää mielessä, ettei Jumala ole suonut erehtymätöntä ja ”kirkasta oppia” kenellekään; ei yhdellekään yksilöuskovalle tai millekään tunnustuskunnalle, vaikka moni niin tuntuukin uskovan. Myös kompuroiminen kasvattaa meitä ja pitää meidät pieninä ja nöyrinä palvelijoina. Sen lisäksi opimme paljon myös toinen toisiltamme. (Snl. 27:17)

Seurakunnassa Jumala voi antaa myös erillisiä vartijan tehtäviä, varoittaakseen omiaan harhaopeilta ja vääriltä opettajilta. (Hes. 3:17) Tällaiset vartijat, joita Herra seurakuntansa keskelle asettaa, ovat Ylipaimenen jalostamia ”palveluskoiria”. Näitä koiria ei ole annettu Herran laumaan siksi, että lampaat alkaisivat niitä silitellä, ihailla ja seurata. Paimenkoirien tehtävänä on olla Isännälleen hyödyllisiä, kaikkiin hyviin tekoihin valmiita. (2. Tim. 2:20-21) Niiden tarkoituksena on ohjata laumaa haluttuun suuntaan ja suojella lampaita petojen suilta. Paimenkoirista huolimatta myös yksittäisillä lampailla on vastuunsa väärien oppien suhteen. Vaikka laumalla vartiokoiria onkin, lampaan katseen tulee pysyä ensisijaisesti Ylipaimenessa. (Hepr. 12:2) Raamatun sana on väline, joka kasvattaa kaikista uskovista Herran Sebaotin sotilaita, jotka oppivat pitämään puoliaan paholaisen juonia vastaan omalla tahollaan. Vastarintaa tehdään Jumalan Pojan uskolla, totuudella, vanhurskaudella ja muulla Jumalan taisteluvarustuksella. (Ef. 6:10-18)

Tarot- ja enkelikortit, astrologia ja horoskoopit ja muut vastaavat menetelmät ovat oman aikamme okkulttisia oraakkeleita, joista maailman ihmiset hakevat vastauksia joko viihdemielessä tai todellisia elämän pulmatilanteita ratkoakseen. Niitä suositaan uushenkisissä ja muissa rajatiedon piireissä, joissa raamatun käskyt ja kehotukset koetaan rajoittavina tai ahdistavina. On selvää, että lehdet ja televisiokin vastaavat kysyntään ja suoltavat juuri sitä, mitä suuri yleisö niiden sisällöltä toivoo. Tässä buumissa raamatun Jumala ja kristityt voivat vaikuttaa lähinnä luolaihmisiltä, sillä raamattu tuomitsee kaikentyyppisen velhouden, taikuuden, noituuden ja henkimaailmayhteydet yksiselitteisesti. Jumalan oma tahto kuitenkin on, että ihmiset vapautuvat henkivaltojen vaikutuksesta ja kääntyvät asioissaan ja ongelmissaan hänen puoleensa.

Kaikki sieluun, mieleen tai psyykkisyyteen liittyvä ei tietenkään ole okkulttista. Ihmisen psyykkinen olemuspuoli ja mieli erilaisine tunteineen, mielitekoineen, mielipiteineen ja muine vastaavine osa-alueineen ei ole ”paranormaalia”, vaan normaalia ihmisyyttä. Sielunvihollinen kuitenkin vaikuttaa meihin usein juuri sielustamme käsin, pyrkien langettamaan meitä sitä kautta.

Parapsyykkisistä kyvyistäkin on tullut oman aikamme jokamiehenoikeuksia, joita kuka tahansa voi hankkia itsellensä kurssien kautta. Samanlaista kurssittamista esiintyy jo kristikunnassakin. Jos Jumalan armolahjat kuitenkin voitaisiin hankkia opiskelemalla, ne eivät enää olisi nimensä veroisia eli Jumalan armosta antamia lahjoja, vaan omilla ponnisteluilla aikaansaatuja kykyjä ja ansioita. Modernit profeettakoulut, joita okkultismissa kutsutaan selvänäkijäkursseiksi, eivät saata ihmisiä Jumalan Pyhän Hengen, vaan oman intuition tai jopa henkivaltojen yhteyteen. Lievimmillään ihminen alkaa kuunnella omia ajatuksiaan, joita hän sitten pitää Jumalalta tulleina sanomina. Pahimmillaan hän voi avautua myös henkimaailman välikappaleeksi.

Joidenkin opetusten mukaan kristittyjen pitäisikin kehittää itsellensä samoja maagisia voimia, joita meediot, velhot ja okkultistit ovat kautta aikojen käyttäneet. Ajatusta tarjoillaan kristikunnalle sillä verukkeella, että maagiset kyvyt olisivat alun perinkin olleet kristityille tarkoitettuja.

Raamatun mukaan sydän on meissä kaikkein petollisin. (Jer. 17:9) Sydän liittyy tiiviisti tunne-elämäämme, mielitekoihimme ja sielunelämäämme. Voimmekin koko sydämestämme halata turhia ja vääriä asioita, joita Jumala ei lainkaan tahtoisi elämäämme. Vaikka asia tuntuisi kuinka hyvältä ja oikealta meistä, voimme siitä huolimatta olla vilpittömästi harhassa. Tästä syystä raamattu ei kannusta uskovia sielullisiin ”mutu-tuntumiin”, vaan Jumalan sanassa pitäytymiseen. Jokainen Jumalan puheeksi väitetty neuvo ja ajatus tulisi aina koetella raamatun valossa. Epämääräisten sydänäänten ja tuntemusten sijaan uudestisyntyneen uskovan tulisi harjaantua kuuntelemaan sitä ääntä, joka puhuu meille Jumalan sanan kautta. Jeesus itse sanoi, että Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä hänen nimessään, opettaa meille kaikki ja muistuttaa meitä kaikesta, minkä Jeesus on meille sanonut. (Joh. 14:26) Mitä enemmän tunnemme raamattua, sitä enemmän Pyhä Henkikin voi nostaa sieltä asioita mieleemme. Näin voimme saada Jumalalta neuvoja, varoituksia, lohdutusta ja muuta raamatullista ohjausta henkeemme silloinkin, kun emme ole raamatun ääressä.

Raamattu on kirjalliseen muotoon saatettu Jumalan ilmoitus ja ”mielipide”, jota Pyhä Henki käyttää meidän hyväksemme. Sanan kautta hän auttaa meitä valitsemaan Jumalan mielen mukaisen ratkaisun asioissamme. Toisin kuin intuitiivisissa ”sydänäänissä”, jotka usein noudattavat ihmisen omia himoja ja haluja, Pyhän Hengen neuvo saattaa myös kirpaista tai sulautua meihin vasta jonkin ajan päästä. Kaivatessaan Jumalalta vastauksia, neuvoja tai vahvistuksia elämäänsä, meidän tulisi ensisijaisesti pyytää niitä raamatun kautta. Koska Jumala on sitoutunut omaan sanaansa, raamatunlauseena saatu vastaus on luotettavin, jonka voimme Jumalalta saada. Näin sanoo Herra itse: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot. (Jes. 45:11)

Kun tulemme herätyksen paikalle ja uskoon, alamme erottaa Pyhän Hengen neuvoja ja ”puhetta”. Kysymys ei ole ”korkeamman minän” tai ”henkioppaan” äänestä, jollaista ilmenee okkultismin parissa.

Pyhä Henki kirkastaa ihmiselle aina Jeesusta. Hän myös vetää ihmistä lähemmäs häntä. Hän inspiroi ja aktivoi ihmistä rukoukseen, lähtemään mukaan seurakuntaan, lukemaan raamattua, ojentautumaan Jumalan sanan mukaisesti, todistamaan Jeesuksesta ja tekemään muita Jumalan mielen mukaisia asioita. Sen sijaan henkimaailmasta tulevat neuvot suuntaavat ihmistä aina poispäin Jeesuksesta, raamatun totuudesta ja Jumalan tuntemisesta, kohti oman sisäisen jumaluuden, voiman ja polun kulkemista. Jumalan ja Kristuksen Henki ei milloinkaan ohjaa ihmistä ”neuvonpitoon” oman sisäisen äänen tai henkimaailman kanssa, niin kuin intuitiivisten auttajat, selvänäkijät, mentalistit, meediot ja muut okkultistit tekevät. Jos he olisivat seisoneet Herran neuvottelussa, niin he kääntäisivät ihmiset pois pahoilta teiltään ja pahoista teoistaan, julistamalla heille raamatun totuutta. (Jer. 23:22)

Jumalan käyttöastioinakin pysymme silti loppuun asti tahraisina ja lommoisina. Myös Herran profeetoilla, opettajilla ja paimenilla on omia, vajavaisia mielipiteitään asioista, sillä kukaan ihminen ei toimi ”Herran suuna” kellon ympäri.

Kahta kaistaa tai oman mielensä mukaisia polkuja kulkevat, Jumalan sanasta luopuneet liberaalikristityt toimivat kuitenkin samoin kuin katumattomat israelilaiset aikanaan. Heistä on tulossa villimarjoja kasvava hedelmätön viinitarha, joista raamattu sanoo: Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään ja ymmärtäväisiä omasta mielestänsä... he ovat ylenkatsoneet Herran Sebaotin lain ja pitäneet pilkkanansa Israelin Pyhän sanaa. (Jes. 5:21, 24)

Okkultistien mukaan kulisseissa käytäisiinkin jo varsin antoisia keskusteluja sellaisten kristittyjen kanssa, jotka suhtautuvat raamattuun fundamentalisteja vapaamielisemmin. Siksi ei pidä ihmetellä, jos nykypäivän seurakunnissa olemme alkaneet nähdä monia sellaisia ilmiöitä, joita raamattu ei lainkaan tunne.

New age-liikkeen omien uskomusten mukaan ihmiset eivät tarvitse Vapahtajaa, koska ihmisillä ei ole mitään syntiongelmaa Jumalan edessä. Heidän uskomuksissaan jokainen päätyy kuoltuansa taivaaseen, halusivatpa ihmiset sitä itse tai eivät. Samansuuntaisia ”kaikki pääsevät taivaaseen”-opetuksia viljellään jossain määrin kristikunnassakin.

Opetus sotii kuitenkin raamatun omaa opetusta vastaan. Jumalan sanan mukaan pelastusta ei ole muussa kuin Jeesuksessa Kristuksessa. (Ap.t. 4:12) Jumalan tahto myös on, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja pysyivät oikealla tiellä loppuun saakka. Siitäkään huolimatta Jumala ei vie ketään taivaaseen vastoin ihmisen omaa tahtoa. Sen vuoksi Jeesus tähdensi: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea...” (Luuk. 9:23) Hänen opetuslapsensakin viittasivat ihmisen omaan päätäntävaltaan sanoessaan: ”Antakaa pelastaa itsenne...” (Ap.t. 2:40) Taivaaseen meneminen on siis täysin vapaaehtoista. Välimies ihmisen ja Jumalan välillä on kuitenkin Jumalan itsensä määräämä, mikäli kaikesta huolimatta tahdomme sinne päästä. Hän on Jumalan Poika, Jeesus Kristus. Siksi kukaan ei raamatun mukaan mene Isän luokse muuten kuin hänen kauttaan.

On sanottu, että Kreikkaan tultuaan raamatullinen kristinusko vaihtui filosofiaksi, Italiassa se muunnettiin instituutioksi, Eurooppaan tultuaan siitä tehtiin kulttuuri ja Amerikassa siitä tuli bisnes.

Moni aikamme ihminenkin on vielä vilpittömän kiinnostunut Jumalasta, taivaaseen pääsystään ja jopa Jeesuksesta. Yhä useampaa ei kuitenkaan kiinnosta Jeesuksen ja kristinuskon ympärille kyhätty uskonnollisuus ja muut lieveilmiöt.

Jumalan janossaan moni lähteekin mieluummin muualle, ammentaakseen vettä muista kaivoista, jotka eivät kuitenkaan voi ihmisten hengellistä janoa sammuttaa tai heitä puhdistaa. Osa uskossa olevistakin saattaa vieraantua seurakunnasta kokonaan, jos niissä korostetaan raamatulle vieraita asioita ja ilmiöitä. Voi paimenia, jotka hukuttavat ja hajottavat minun laitumeni lampaat, sanoo Herra… Sillä he ovat jumalattomia, niin profeetta kuin pappikin, omasta huoneestanikin minä olen tavannut heidän pahuutensa, sanoo Herra. (Jer. 23:1,11)

Erottaakseen jyvät akanoista, Jumala on sallinut sielunvihollisen ”pukeutua valkoiseen”. Kristikuntaa seulotaan lopun aikana niin kuin viljaa. Tässä seulonnassa osa taidollisistakin voi kompastua ja valitut eksyä. (Dan. 11:35, Mark. 13:22) Vaikka kaikkein pahimmat ja häpeällisimmät harhaopit ovatkin vielä pysytelleet Suomen seurakunnan ulkopuolella, raamatulle vieras okkulttinen maailmankuva ja hokkuspokkus-jumala ovat jo rantautuneet meidänkin rajojemme sisäpuolelle. Siksi todellisten Jeesuksen opetuslasten olisi jo aika puhdistaa rivinsä, tehdä selvä pesäero maailman ja ”saatanan synagogan” välillä, nöyrtyä ja kääntyä takaisin kurittajansa luo, ennen kuin Herra katkaisee meiltäkin ”sekä pään että hännän”. (Jes. 10:12-13)

Se, kuinka Herra lopultakin aikoo toimia, jotta Jeesuksesta kauas lähteneet ihmiset palaisivat todellisen elävän veden lähteelle, jää nähtäväksemme. Tuskin hän Pyhän Hengen vaikuttamaa herätystä ainakaan raamatun totuutta polkevan eksyneen kristikunnan kautta suo.

Jeesuksen oma lupaus elävää vettä etsiville janoisille on sama, mitä hän lupasi myös Sykarin kaivon luona tapaamalleen samarialaiselle naiselle: ”…joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.” Nainen sanoi hänelle: ”Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa.” (Joh. 4:14-15)

Kun Kristuksen seurakunta herää tehtäväänsä maailman valona ja suolana, ja luopuu harhoistaan, silloin ihmistenkään ei tarvitse käydä ammentamassa janoonsa jostain muualta.