”…Tähystyspaikalla, Herra, minä seison alati, päivät pitkät, pysyn vartiopaikallani kaiket yöt.” (Jes. 21:8)
Tänä päivänä moni kutsuu
itseään kristityksi, vaikka ei uskoisikaan raamattuun ja pitäisi Jeesuksen
osuutta Jumala-suhteessa tärkeänä. Koko kristillisyyden määritelmä on alkanut
horjua pois Kristus-kalliolta ja muuttua kivikkoiseksi, monenkirjavien
uskomusten muokkaamaksi pirunpelloksi. Aito, pelastava kristinusko
perustuu kuitenkin raamatun ilmoitukseen. Raamattu
sanoo: Kuka ikinä kieltää
Pojan, hänellä ei ole Isääkään… (1. Joh. 2:23) Joka hylkää
hänet, hylkää myöskin Jumalan, joka on hänet lähettänyt. (Luuk. 10:16) Sillä muuta perustusta ei kukaan voi
panna kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. (1. Kor.
3:11) Hänessä ja hänen kauttaan Jumala on ilmaissut vanhurskautensa ja tehnyt
pelastustekonsa maailmalle tiettäväksi. Jeesuksen seuraaminen ei silti aina ole
helppoa, sillä uskosta osattomalle maailmalle sana ristiinnaulitusta
Kristuksesta on pahennus ja hullutus tänäkin päivänä. (1. Kor. 1:23)
Maailmasta tulevan
painostuksen lisäksi myös kristittyjen omat rivit ovat hajaantuneet keskenään
toraileviin eriseuroihin. Jo olemassa olevien tunnustuskuntien,
fundamentalistien, liberaalien, karismaattisten ja muiden uskonnollisten
ryhmittymien rinnalle syntyy koko ajan uusia.
Tunnustuskuntaongelmien lisäksi
uskovat ovat muullakin tavoin alkaneet lipsua pois Jumalan sanasta ja perustaa
toimintaansa jollekin uudelle näylle, Kristus-kallion sijaan. Kristikunnan
luopumus onkin tehnyt seurakuntayhteyden löytämisestä yhä haasteellisempaa
kaikille niille, jotka vielä haluavat pitäytyä raamatussaan. Olemme
tilanteessa, jossa maailmallisia eksymyksiä pakeneva vastasyntynyt uskova
saattaa maailmasta tullessaan ajautua suoraan kristillisen eksytyksen pariin.
Varsinkin ”uuskristillisissä” ryhmissä ihmisille tarjotaan ”yhdeksän hyvää ja
kymmenen kaunista” raamatullisen opetuksen ja Jeesukseen juurtumisen sijaan.
Väärät opit ja ilmiöt ovat
saapuneet Kristuksen seurakuntaan raamatun kaapuun verhottujen valheopettajien
mukana. Nämä nykyajan ”Naadabit ja Abihut” tuovat ja virittävät Herran
alttarille sille kuulumatonta, vaarallista ja vierasta tulta. (3. Moos. 10:1-2)
Tämän kaltainen luopumus raamatun totuudesta on kuitenkin yksi ennusmerkeistä,
jonka Jeesus kertoi tapahtuvan ennen takaisin paluutaan.
