Kadotuksen kiistakapula

Yhä useammat Jumalaa kaipaavat, vilpittömät totuudenetsijät ja hyvää tahtovat ihmiset valitsevat kääntyä okkultismin lavealle tielle. Vaikka new age-liikkeessä kannatetaan myös sinänsä hyviä asioita, kuten maailmanrauhaa, tasa-arvoa, ekologisuutta tai tieteen saavutuksia, etupäässä sen sisältö koostuu ikivanhoista pakanauskomuksista ja suoranaisista taruistakin. Luonnonmukaisuus, luonnonuskonnot, luonnonkansojen tavat ja muut pakanauskomukset ovat suuressa arvossa uushenkisyydessä. New age-ideologian kautta ihmisen elämä alkaa helposti pyöriä henkilökohtaisten elämysten, oman kehityksen ja hyvänolon saavuttamisen, sekä niihin liittyvien rituaalien ympärillä. Näin kävi ainakin itselleni. Pohjimmiltaan uushenkinen liike onkin hyvin sisäänpäin kääntynyttä, sielullista, ihmis- ja jopa itsekeskeistä oppia. Eikä ihme. Toimiihan sen taustavoimana itse sielullisuuden isä.

New age-oppien mukaan ihmisen reinkarnaatiokierto alkaisi aina kivi- ja eläinkunnasta alkaen. Liikkeen suosima jälleensyntymisoppi poikkeaa kuitenkin itämaisesta sielunvaellusopista siinä, että sen mukaan elämänsä huonosti suorittanut ihmisyksilö ei voi enää taantua takaisin eläimeksi, niin kuin sielunvaellusoppia kannattavassa hinduismissa uskotaan. Monia pakanuskontojen, uushenkisyyden, okkultismin ja new age-liikkeen kannattajia yhdistää kuitenkin sama uskomus siitä, että he olisivat eläneet lukuisia kertoja aiemminkin. Jotkut uskovat olleensa tarumaisen Lemurian tai Atlantiksen entisiä asukkaita. Toiset pitävät alkuperäänsä vieraalta planeetalta tulleena. Myös intiaanikulttuurit ovat suosittuja jälleensyntymismuistoissa. Muistoja näistä entisistä elämistä pengotaan esiin muun muassa hypnoosissa, jossa esiin nousevia alitajunnan kuvia analysoidaan jälleensyntymisopin valossa. Vaikka on selvää, että tällainen tekniikka saattaa nostaa esiin mitä tahansa, aina omasta mielikuvituksesta ja toiveajattelusta lähtien, terapiaan osallistuville ihmisille muistikuvat edellisistä elämistä voivat olla totista totta. Moni jälleensyntymisopin kannattaja saattaakin naureskella raamattuunsa luottavia kristittyjä, jotka uskovat yhteen ainoaan maanpäälliseen elämään. Heidän mukaansa ”kristittyjen pettymys tulee olemaan suuri, kun he kuoltuaan tajuavat, että edessä odottaakin takaisinpaluu maan päälle”.

Jälleensyntymisopin kieltäminen ei aiheuta ihmiselle mitään seuraamuksia. Voimme siis hylätä opin rauhallisin mielin. Sen sijaan raamatun totuuden kieltäminen aiheuttaa meille seuraamuksia, jotka ovat hyvinkin merkittäviä, kun kerran astumme rajan toiselle puolen, sillä raamattu opettaa, että taivaspaikka lunastetaan sen mukaan, olemmeko maan päällä vastaanottaneet Jeesuksen elämäämme henkilökohtaisena Vapahtajanamme ja pysyneet hänessä loppuun asti.

Iankaikkinen kadotus on kuitenkin suurimpia kiistakapuloita, joka jakaa jyrkästi ihmisten mielipiteitä. Helvetin olemassaolo on asia, jota useimpien ihmisten on vaikea sulattaa, olipa heidän elämänkatsomuksensa mikä hyvänsä. Kiista kadotuksen todellisuudesta onkin levinnyt jo niin laajaksi, etteivät kaikki kristitytkään enää usko sen olemassaoloon tai iankaikkisuuteen. Tuliseen pätsiin joutuminen on asia, jota ei totisesti mielletä ”rakkauden Jumalan” teoksi. Tähän Jumalan ”pehmeään kohtaan” ovat iskeneet kiinni myös new age-liike ja muut sielunvihollisen tarkoitusperiä ajavat harhaopit, jotka pyrkivät mitätöimään raamatun ja Jeesuksen varoitukset kadotuksen olemassaolosta ja lopullisuudesta. ”On käsittämätöntä väittää, että Jumala, joka on rakkaus, heittäisi ketään helvettiin”, on erään okkultistin lempilausahduksia, hänen hyökätessään kristinuskon dogmeja vastaan.

Kuitenkin Jeesus itse on Jumala. Hän lähti taivaasta ja syntyi maan päälle ihmiseksi, välittääkseen maailmalle sen tiedon ja totuuden, minkä Kaikkivaltias Isä Jumala lähetti hänet kertomaan. Hän itse puhui ja varoitti helvetistä monta kertaa. Siksi on hämmästyttävää, etteivät kaikki kristitytkään ota Jeesuksen varoituksia todesta. Tästä johtuen new age-liikkeestä tuttu käsitys, jonka mukaan ”kaikki pääsisivät taivaaseen”, on rantautunut myös kristikunnan pariin. Nykyisin osa julistajista on jo luopunut sellaisen evankeliumin saarnaamisesta, joka sisältäisi opetuksen myös kadotuksesta. Tilalle ovat tulleet yksipuoliset saarnat Jumalan loppumattomasta rakkaudesta, armosta ja hyvyydestä. Kuitenkin raamattu puhuu myös Jumalan toisesta puolesta, hänen vihastaan syntiä kohtaan, ankaruudestaan, kiivaudestaan ja tulevista tuomioistaan. Eihän Jeesuskaan ilman syytä ristillä kuollut. Nykyihmisen kuva Jumalasta tuntuu kuitenkin muistuttavan enemmän taivaallista joulupukkia, joka tahtoo osallistua ihmisen elämään vain iloa ja lahjoja tuodakseen.

Valloilla olevista vääristä käsityksistä johtuen henkilökohtainen raamatun lukeminen ja Jumalan seurassa viipyminen ovat entistä tärkeämpiä näinä lopun aikoina, jolloin eksytykset vain lisääntyvät. Helvetin todellisuuden kieltäminen on yksi osa lopun aikana tapahtuvasta luopumuksesta. Siksi itseään kristilliseksi tituleeraava seurakunta, joka ei opeta mitään synnin seuraamuksista, parannuksenteosta, kadotuksesta ja sen iankaikkisesta kestosta, on syytä kiertää kaukaa. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen. (Matt. 3:10)

Vaikka Jumala varmasti ymmärtää eriävän mielipiteemme kadotuksen suhteen, se ei siitä huolimatta muuta totuutta toiseksi. Raamatun Jumala on alusta alkaen ilmoittanut olevansa sekä rakkauden että tuomion Jumala. Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta... (Room. 11:22) Vajavaisina ihmisinä emme voi ymmärtää kaikkia niitä syitä ja seikkoja, jotka yksin Jumala näkee ja tietää. Emme voi asettua Kaikkivaltiaan Jumalan yläpuolelle ja kertoa hänelle, kuinka hänen tulisi toimia, tuomita tai olla tuomitsematta luomiansa olentoja. Sillä Herra Sebaot on päättänyt, - kuka sen tyhjäksi tekee...? (Jes. 14:27)

Jumalan rakkautta ja armoa on raamatun mukaan se, että hän on varoittanut meitä tuomioistaan etukäteen ja antanut meille mahdollisuuden niistä vapautumiseen: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh. 3:16)

Kaikista Jumalan antamista hyvistä lupauksista huolimatta mielemme nousee usein kapinaan niitä Jumalan lupauksia ja säätämyksiä vastaan, jotka eivät meitä miellytä. Tahdomme pullasta vain rusinat ja heittää loput menemään.

Uskon, että syvällä sisimmässämme kuitenkin tunnistamme opin iankaikkisesta rangaistuksesta todeksi. Totuus tekee olomme usein epämukavaksi. Kun emme tahdo myöntää totuutta, suutumme tai alamme keksiä sille muita vaihtoehtoja. Siksi jotkut ovatkin kehitelleet helvetin tilalle ”määräaikaisen kiirastulen”, laittaneet turvansa jälleensyntymis- ja sielunvaellusoppeihin tai tieteen avaamiin mahdollisuuksiin.

Suomalaisina olemme tottuneet myös demokraattiseen yhteiskuntajärjestykseen ja äänioikeuteen. Unohdamme, ettei Jumala kuitenkaan ole demokraattisen tasavallan presidentti, joka järjestäisi meille kansanäänestyksiä. Sen sijaan hän on itse luomansa kuningaskunnan suvereeni hallitsija, joka laatii lakinsa yksin. Tässä valtakunnassaan, joka kattaa koko universumin, hän omistaa täydellisen määräysvallan ja tekijänoikeudet omiin taideteoksiinsa.

Meillä sen sijaan on vapaa tahto päättää, haluammeko häntä Kuninkaanamme, Herranamme ja Jumalanamme palvella. Koska Jumala ei tahdo ihmisten palvelevan itseään pelosta tai pakosta, hän synnyttää perheeseensä lapsia uudestisyntymän kautta. Vain tällä tavoin syntyneet ihmiset palvelevat häntä vapaaehtoisesti, rakkauden motiivista ja lapseuden hengestä käsin.

Valitettavasti aikamme ihmisten ajatukset ovat monta kertaa samat kuin jo muinaisilla israelilaisilla, jotka pitivät Jumalaa halpana olemaan heidän kuninkaanaan. (1. Sam. 8:7) Tästä vastarinnasta huolimatta Jumalan sisäinen valtakunta on lopulta tuleva myös näkyvänä maan päälle.

Pelastumattomat ihmiset, kuten omaan sisäiseen jumaluuteen ja kristustietoisuus-oppiin eksyneet ihmiset ovat vaarassa jäädä ”pakanoitten esipihalle”, sillä vasta Pyhässä Hengessä tapahtuvan uudestisyntymän kautta meille avataan pääsy ”kaikkeinpyhimpään”; taivaaseen ja uuteen Jerusalemiin. Näillä ei tarkoiteta valaistumisen ja Kristustietoisuuden saavuttamista, tai suuren kuutiomaisen ufoaluksen laskeutumista maan kamaralle, vaan Kaikkivaltiaan Jumalan perustamaa uutta, konkreettista taivasta ja maata, jossa vanhurskaus asuu. (Ilm. 21:1) Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan. (Ilm. 22:27)

Okkultismissa erilaiset henkimaailmaan liittyvät kokemukset; kuolemanrajakokemukset, taivasvierailut ja oobekokemukset eli fyysisestä kehosta irtautumiset ovat hyvin tavallisia. Tänä aikana nämä okkulttiset ilmiöt ovat rantautumassa myös kristikuntaan.

Kun Jumala näytti itselleni helvetin tulijärven, en irtautunut ruumiistani tai vieraillut helvetissä konkreettisesti. Näky avattiin silmieni eteen kuvan muodossa, jota katselin täysin hereillä. Näin tässä paikassa eläviä tulenlieskoja. En kuitenkaan tuntenut niiden kuumuutta. Sen sijaan sain tunteen pohjattomasta lohduttomuudesta ja hylkäämisestä, joka tässä paikassa vallitsee. Tämän tunteen aiheuttaa täydellinen ero rakkauden Jumalasta. Näkemäni paikka oli myös tyhjä. Raamatun mukaan siellä ei pitäisikään olla vielä ketään, sillä tulijärveen päädytään vasta viimeisen tuomion jälkeen. (Ilm. 20:11-15)

Raamattu kuvaa Jumalaa kuluttavaksi tuleksi. (5. Moos. 4:24) Hänen valtaistuimensa on tulen liekkejä ja sen pyörät palavaa tulta. Hänestä vuotaa ulos tulivirta. (Dan. 7:9-11) Hänen vihaansa kuvataan hehkuvaksi tuleksi ja sammumattomaksi paloksi. Kuka seisoo hänen tuimuutensa edessä, ja kuka kestää hänen vihansa hehkua? Hänen vihastuksensa vuotaa niinkuin tuli, ja kalliot halkeilevat hänen edessänsä. (Naah. 1:6)Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minun vihani ja kiivauteni on vuotava tämän paikan ylitse, ihmisten, eläinten, kedon puitten ja maan hedelmän ylitse, ja se palaa sammumatta. (Jer. 7:20)

Edessä olevien tuomioitten vuoksi Jumala on kuitenkin valmistanut ihmiskunnalle mahdollisuuden rangaistuksista vapautumiseen. Tämä pelastussuunnitelma tuotiin maailman tietoisuuteen Jeesuksen ristintyössä. Sen tähden raamattu sanoo: Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti...? (Hepr. 2:3)

Jotkut arvelevat, että kuvaus raamatun tulijärvestä saattaisi olla symboliikkaa Jumalan omasta vihan tulesta, joka leimuaa armon Hengen hyljänneiden, uudestisyntymättömien, kadotettujen sielujen yllä. (Hepr. 10:28-29) Olipa tulkintamme tulijärvestä mikä hyvänsä, raamattu kuvaa helvettiä iankaikkisen kauhistuksen ja rangaistuksen paikaksi, jonne joutuneiden mato ei milloinkaan kuole eikä heidän tulensa koskaan sammu. Koska Jumalan armo, anteeksianto, rakkaus, lohtu ja hyvyys ovat iäti menetettyjä kadotettujen sielujen kohdalla, sovittamattomien syntien seuraukset vaivaavat kadotukseen joutuvia lakkaamatta. Tässä paikassa itketään ja kiristellään hampaita ikuisesti. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. (Hepr. 4:16)

Kun kadotuskysymys on mietityttänyt itseäni, olen kantanut murheeni Jumalan eteen. Pohtiessani asiaa rukouksessa kaikkine inhimillisine tunteineni, ei hän ole kysymyksistäni suuttunut tai viskannut päälleni kuumia kiviä. Sen sijaan hän on avannut ymmärrystäni.

Jos Jumala päästäisi taivaaseen ihmiset, joiden aikomuksenakaan ei ole tehdä parannusta, tilanne olisi pian katastrofaalinen. Ihmiset, joiden sisintä ei hallitse Herran Henki, eivät kykene taipumaan Jumalan auktoriteetin alle. Jos nämä sielut päästettäisiin taivaaseen, ne aiheuttaisivat siellä pian ”vallankumousyrityksen”. Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta, oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta. (Jes. 26:10)

Kun henkemme kuolemassa irtoaa ruumiistamme, emme muutu kuin taikaiskusta toisenlaisiksi. Emme koe maan ja taivaan välillä metamorfoosia, jossa muuttuisimme hartaiksi harpunsoittajiksi, jos viimeisinä hetkinämme olemme olleet katumattomia pahantekijöitä. Jos Jumala sallisi jatkuvat ”avoimien ovien päivät” taivaassa ja päästäisi sinne myös jumalankieltäjät ja muut katumattomat syntiset, ei taivaskaan olisi mikään taivas. Se olisi pelkkä hengelliseen todellisuuteen siirretty kopio fyysisestä kurjuudestamme, jossa tapahtuisi yhtä pahoja asioita kuin maan päällä. Pian käsillä olisi kapina, jollainen tapahtui jo kerran Luciferin johtamana, langenneitten enkelipoikien toimesta.

Raamatun opetuksen mukaan kaikki eivät pääse taivaaseen, vaikka jotkut kristitytkin niin väittävät. Tämän kaltaiset epäraamatulliset opettajat ja pastorit on syytä kiertää kaukaa ja tarttua raamattuun omin käsin. (Apt. 5:29) Raamattu opettaa, että parannuksenteon eli mielenmuutoksen on tapahduttava tässä elämässä. On myöhäistä katua ja ryhtyä uskomaan Jeesukseen silloin, kun seisomme hänen edessään tuonpuoleisessa.

Ratkaisu tehdään turvaamalla Jumalan säätämään pelastussuunnitelmaan. Uskomalla evankeliumi ja tunnustamalla syntimme, Jumalan Pyhä Henki synnyttää meidät uudeksi luomukseksi, asettuu meihin asumaan ja vaikuttaa meissä sen jälkeen Jumalan mielen mukaista muutosta. Henkilökohtaisen uskon kautta saatu Jumalan Pyhän Hengen sinetti meissä on se pääsylippu, joka Jeesus-oven kautta avaa kulkumme taivaan autuuteen ja Uuteen Jerusalemiin. Vain uskomalla Jeesukseen vältämme hymymme hyytymisen, kun henkimaailmaan saavuttuamme tajuamme, ettei mitään jälleensyntymistä olekaan olemassa.

Raamattu kertoo, että evankelioimisen loppuunsaattaminen maailmassa johtaa Jeesuksen Kristuksen takaisin paluuseen ja sitä kautta myös henkiolentojen tuomion päivään. Valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu. (Matt. 24:14) Sinä päivänä Herra kostaa korkeuden sotajoukoille korkeudessa ja maan kuninkaille maan päällä. (Jes. 24:21) Myös sielunvihollinen joukkoineen tuntee raamatun profetiat. Tästä syystä henkivallat yrittävät kaikin keinoin vesittää evankeliumin sanoman ja jarruttaa sen leviämistä ihmiskuntaan.

Kun aikanani tulin vaiheeseen, jossa turhauduin new age-liikkeen opetuksiin, mutta vaelsin vielä kaukana Jeesuksesta, Jumala toi eteeni erään kristityn internet-sivuston. New age-vuosinani en ollut järin kiinnostunut niiden oppien taustoista, joihin uskoin. Vain alkuaikoina ihmettelin ja koin jonkinlaista huolta Luciferin esiintymisestä new age-opeissa. Lopulta kuitenkin sivuutin huoleni. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin, kyseisen internet-sivuston kautta, minulle selvisi new age-liikkeen, teosofian ja muun okkultismin taustalla piilevä Luciferin palvonta. Sen ansiosta suomut tipahtivat silmiltäni ja hylkäsin okkultistiset kirjani ja harrastukseni. Kyseisen uskovan vaivannäön ja hänen internetissä tekemänsä valistustyönsä ansiosta tartuin jälleen vanhaan rippiraamattuuni, jonka olin hylännyt nuoruudessani. Tästä alkoi oma etsikonaikani, joka päättyi myös uudestisyntymiseeni. Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden. (Jaak. 5:19-20) Tämä olkoon rohkaisuna kaikille niille uskoville, jotka ahkeroivat tämän tyyppisen valistus- ja evankeliointityön parissa. Vaikka he eivät pystyisikään näkemään työnsä satoa vielä tässä ajassa, heillekin Herra on lausuva kerran: ”Sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene Herrasi iloon.” (Matt. 25:20-23)

Tartuttuani jälleen raamattuun, myös sielunvihollinen paljasti minulle kasvonsa. ”Takinkäännökseni” sai sen hyökkäämään raivokkaasti kimppuuni, yöllisen painajaisen kautta. Saamassani unessa seisoin maan alla, kolkossa ja pimeässä luolassa. Siellä saatana demoneineen kävi kimppuuni, pilkaten tekemääni valintaa. Kun olin jo luovuttamassa sen ivan edessä, tuntien puolustuskykyni ja voimieni hiipuvan, näin, kuinka luolaan tulvahti yhtäkkiä valoa ylhäältä päin. Vaikka en nähnytkään valossa ketään, ymmärsin tulijan Jeesukseksi, joka oli astumassa alas maan uumeniin. Valon seurauksena epämääräisen näköiset demonit ja keski-ikäisen miehen hahmossa esiintynyt sielunvihollinen alkoivat perääntyä. Ne olivat vihaisia, mutta voimattomia luolaan saapuneen valon edessä. Heräsin painajaisestani hiestä märkänä, niin peloissani olin. Vielä hereillä ollessanikin toistelin Herran rukousta shokinomaisessa mielentilassa, kunnes rauha lopulta täytti sydämeni. Saamani painajainen vahvisti itselleni sen, että new age-liikkeen, uushenkisyyden ja muun okkultismin taustalla vaikuttavat olennot ovat sielunvihollisen voimia.

Vasta luovuttuani new age-opeista ja tartuttuani raamattuun, saatanakin joutui "riisumaan maskinsa". Samassa rytäkässä myös ufot lakkasivat lentelemästä elämässäni.

Raamatun mukaan Jumalan taivaallisilla kerubeilla on ”neljät kasvot”. (Hes. 10:14,20) Enkeleillä on myös taito naamioida itsensä ja piilottaa alkuperänsä meiltä ihmisiltä. Tästä syystä muutamat ovat voineet tietämättään pitää heitä jopa vierainaan. (Hepr. 13:2) Myös Lucifer oli alunperin Jumalan palvelevaksi hengeksi luotu enkeliolento, kerubi. Se kuitenkin luopui omasta, korkeasta asemastaan Jumalan palvelijana. Sen mukana lankesi joukko muitakin enkeleitä. Luciferkin on varmasti säilyttänyt kerubeille ominaisen kyvyn muuntautua, myös lankeemuksensa jälkeen. Näin ollen langenneet enkeliolennot voivat näyttää meille ne kasvot, jotka ne kulloinkin tahtovat meidän näkevän. Siksi ne kykenevät ilmestymään meille yhtä hyvin prinssinä, enkelinä, eläimenä kuin avaruusolentonakin.

Jumalan oma tahto ei raamatun mukaan ole se, että ihmiset ryntäisivät viljapelloille tai muihin paikkoihin ufoilmiön tai jonkin muun mystisen kokemuksen toivossa. Sen sijaan meidän tulisi suostua Jumalan elopelloille. (Matt. 9:37-38) Varsinkin Jeesuksen opetuslasten tehtävänä on juosta maailmalla evankeliumin pelastussanomaa vieden, vaikka yläpuolellamme lentäisi kokonainen armada ufoja.

Raamatun ydinsanoma ei ole koskaan ollut siinä, näkikö pappi Hesekiel Kebar-joen varrella ufoaluksen, vaan Jeesuksen maan päälle tulemisessa, hänen ristintyössään ja takaisin paluussaan. Raamattu ei tunne oppia, jonka mukaan "avaruudesta saapuvat sivilisaatiot" saapuisivat ”paikkaamaan” Jeesuksen sanoja, kun 2000 vuotta kristinuskon parissa on täyttynyt. Jeesus itse kertoi, etteivät hänen sanansa häviä koskaan. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. (Matt. 24:35) Jumalan sana kehottaa meitä pysymään loppuun asti opissa, minkä olemme raamatusta oppineet. Kehotus on niin selkeä, että yksinkertainenkin ihminen voi sen ymmärtää. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Isässä ja Pojassa. (1. Joh. 2:24)

Erään kerran Jumala toi eteeni Robin Harfouche-nimisen amerikkalaisnaisen elämäntarinan. Robin oli ollut selvänäköinen lapsuudestaan saakka. Hänen rinnallaan oli pienestä pitäen kulkenut henkiopas, joka myöhemmin näyttäytyi hänelle kuuluisan elokuvatähden hahmossa. Robin halusi kovasti tanssijaksi. Mennessään Hollywoodiin hän sai itsellensä agentin, joka oli kuitenkin kiinnostuneempi hänen yliluonnollisista kyvyistään kuin tanssijan lahjoistaan. Agentti halusi Robinista new age-liikkeen mainoskilven ja äänitorven, joka omalla kuuluisuudellaan ja esimerkillään saisi ihmiset kiinnostumaan liikkeen uskomuksista. Tällaisia new age-liikkeen aatteita tunnustavia julkisuudenhenkilöitä löytyy nyky-Hollywoodista jo useitakin. Tietyt kokemukset kuitenkin ahdistivat Robinia. Lopulta ne saivat hänet luopumaan okkultismista kokonaan. Sen seurauksena häntä seuranneet henkiolennot yrittivät saada hänet hengiltä. Tässä rytäkässä Robin jopa halvaantui. Sairaana hän lopulta löysi tiensä Jeesuksen luokse, tuli uskoon ja parantui seurakunnan kokouksessa. Tämän jälkeen Jumala paljasti Robinille myös henkioppaan todellisen olemuksen. Robinin oman kuvauksen mukaan opas näytti kauhufilmien demonilta.

Uuden Jerusalemin porteista tulevat kulkemaan sisään vain ne ihmiset, joiden ”jäsenkirjassa” on Jumalan antama leima; Pyhän Hengen sinetti. Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät. (Ilm. 22:15)

Jotkut kristityt ovat vakuuttuneita siitä, että Jumalan lähettämä väkevä eksytys, tuleva pedon hallinto, sekä väärä maailmanuskonto tulisivat nivoutumaan jollain tavoin myös ufoilmiöön, avaruusolennoiksi kutsumiimme olentoihin sekä niiden tuomaan väärään avaruusgospeliin. Vielä nyt new age-uskomukset ja okkultismi ovat soluttautuneet kristinuskon sekaan melko epätasaisesti. Lopulta okkulttiset uskomukset, opit ja ilmiöt todennäköisesti löytävät tiensä yhä suuremman yleisön tietoisuuteen, jolloin ne hyväksytään osaksi kristinuskoa myös laajemmin. Kristinuskon pitkässä historiassa lienee aina ollut yksittäisiä, matalaa profiilia pitäviä okkultismin harrastajia. Hyvin todennäköisesti voimme olettaa heidän kuljettaneen turmiollisia harhaoppejaan salaa myös nykyseurakunnan sisälle. Lieneekin vain ajan kysymys, milloin nämä opit ponnahtavat suurempaan uskovien tietoisuuteen ja suosioon.

Selvää lienee sekin, että vain sielunvihollisella voi olla näin antaumuksellinen hinku kristinuskon mustamaalaukseen, jota tänä päivänä näemme. Langenneen enkeliruhtinaan kapinallisjoukot tunnistetaankin parhaiten juuri raamatunvastaisista sanomista. Myös lentävillä lautasilla saapuvat "maihinnousujoukot" lähestyvät meitä pääsääntöisesti omissa nimissään ja tarkoitusperissään ja kulkevat kaukana raamatun pelastavasta totuudesta.

Taivasta tähyillessäkin on hyvä muistaa, ettei Jeesus koskaan kutsunut enkeleitä ”avaruusveljikseen” tai lähettänyt opetuslapsiaan kertomaan ilosanomaa ulkoavaruuden olennoista. Hurskaan Jobin tavoin meidänkin tulisi varoa, ettei oma sydämemme antautuisi salaa vieteltäväksi ja kätemme ryhtyisi heittelemään suudelmia, katsellessamme aurinkoa ja kuuta. (Job 31:26-27)

Jos ihminen kuitenkin tukahduttaa Jumalan kutsun kerta toisensa jälkeen, lopulta hän saattaa paatua niin, ettei hän enää usko totuutta, vaikka todisteet tuotaisiin hänen eteensä tuonelan syvyyksistä.

Jeesus itse varoitti tämän kaltaisesta hengellisestä sokeutumisesta eräässä kertomuksessaan. Kun väärin elänyt rikas mies kuoli, hän heräsi toisenlaiseen todellisuuteen tuonelan vaivoissa. Mies anoi Aabrahamia lähettämään jonkun kuolleista, jotta tämä varoittaisi hänen elossa olevia veljiään siitä vaivan paikasta, jonne oli joutunut. Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin he eivät usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.' (Luuk. 16:31)

Vaikka raamattukin antaa ymmärtää, että yhteys henkivaltoihin on mahdollista, tämän kaltainen yhteydenpito on siitäkin huolimatta Jumalan tahdon vastaista ja eksyttää meitä pois totuudesta. Raamatun mukaan usko syntyy Jumalan sanan ja Pyhän Hengen kautta. Sen vuoksi Jeesus sanoi, ettei ketään lähetetä tuonelasta elävien luokse, sillä "vainajien nostattaminen" ei käännytä ihmisiä parannuksen tielle. Tämä käy selvästi ilmi new age-liikkeessä. Vaikka henkiä ”nostatetaan” okkultismissa jatkuvasti, meedio- ja selvänäköistuntoihin osallistuvat ihmiset eivät koe muutoksen tarvetta elämässään, vaan jatkavat synneissään istuntojen jälkeenkin.

Tyypillisissä kummitustarinoissa vainajat, kuten vaikkapa "edesmennyt talon isäntä ja hänen uskollinen koiransa", mittailevat vielä kuoltuaankin samoja tiluksia kuin maan päällä eläessään. Raamattu ei edesmenneitten ihmisten maan päällä kummittelua kuitenkaan tue. (Saarn. 9:5-6) Myös eläimet ovat raamatun mukaan "tuomitut häviämään". (2. Piet. 2:12) Niille ei ole luvattu ylösnousemusruumista. Moni kuitenkin uskoo kuvatun kaltaisiin meedioistuntojen sanomiin ja unohtaa, että henkivallatkin ovat olleet läsnä elämäntilanteissamme ja seuranneet taivaltamme syntymästämme saakka. Ne eivät väsy pyörittämään näytelmäkerhoansa niin kauan kuin niillä vielä on aikaa jäljellä.

Raamatun mukaan Herra on tarkoittanut sanoman taivaasta ja helvetistä avoimesti julistettavaksi, jotta kaikki maan päällä ihmiset saisivat kuulla totuuden ja voisivat pelastua.

Tuonpuoleisilla henkiviesteillä pyritäänkin usein todistelemaan raamatun oppi helvetistä valheeksi ja tuudittamaan ihmiset väärän rauhan tunteeseen. Todellisuudessa henkimaailmasta tulevilla viesteillä harhautetaan ihmisiä juuri siihen samaan vaivan paikkaan, jonne myös Jeesuksen kertomuksen rikas mies joutui.

Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta. (Matt. 10:27)